Ystävyyden juhlaa ja huovutetut sydämet

Vietimme viikonloppuna kolmen ystävättäreni kanssa 10-vuotisjuhlaa. En enää muista milloin tarkalleen ystävyytemme on alkanut, mutta ensimmäisestä yhteisestä matkastamme on tuo 10 vuotta, joten oli aihetta juhlistaa ystävyyttämme mukavan illanvieton merkeissä.

Minulla, kuten monilla muilla, oli lapsena ystäväkirja, johon kirjoitettiin värssyjä ja liimattiin kiiltokuvia. Lempivärssyni kertoo pikkuisesta ukosta;

 ”Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessään avain ja lukko.

Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.”

-alkuperä tuntematon

Jäin miettimään ystävyyttä ja mitä se minulle merkitsee. Värssy kuvastaa hyvin ajatusta ystävyydestä - ollaan sidoksissa toisiimme. Toisaalta ystävyys on vapaaehtoista - olen valinnut sinut ystäväkseni ja sinä minut. Ystävät ovat aidosti läsnä, kuunnellaan ja jaetaan iloja ja suruja. Se on toisen kannustamista, yhteistä iloa onnistumisista ja ymmärrystä vaikeina hetkinä. Toisaalta ystävyys on yhteisiä kepeitä hetkiä ja hassuttelua. Ystävän seurassa on hyvä olla. Parasta ystävyydessä on se, että ystävät hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, hyvine ja huonoine puolineen, jolloin ystävän seurassa voi olla aidosti oma itsensä. 

Tein ystävilleni ja itselleni muistoksi juhlavuodestamme huovutetut sydämet muhevissa syysväreissä.  Sydämet ovat kuin me - niin samanlaisia ja kuitenkin niin erilaisia. Sydämiin laitoin avainrenkaat sekä pienet karabiinihaat, joten niitä voi käyttää avaimenperinä tai vaikka laukkukoruna.

Tarvikkeet:

huopuvaa 100 % villalankaa, vahvuus bulky tai superbulky

avainrengas (ketjussa)

karabiinihaka

virkkuukoukku nro 8

tylppäpäinen isohko parsinneula

Langat: vihreä House Pehmo-villa, beige Sandnes Garn Easy, violetti ja punaruskea Schachenmayr Wash+Filz-it!

Työohje:

Aloita virkkaamalla neljä ketjusilmukkaa (kjs). Virkkaa toiseen ketjusilmukkaan kaksi puolipylvästä (pp), käänny.

Virkkaa kaksi kjs ja pp samaan silmukkaan, pp, kaksi pp samaan silmukkaan, käänny.

Virkkaa kaksi kjs ja pp samaan silmukkaan, pp, pp, pp, kaksi pp samaan silmukkaan, käänny.

Kjs, pp, pp, piilosilmukka (ps), käänny (olet rivin puolivälissä).

Kjs, kiinteä silmukka (ks), kaksi pylvästä (p) samaan silmukkaan, pp, ps reunaan. Katkaise lanka.

Tässä lankana Sandnes Garn Fritidsgarn

Jatka toisesta reunasta ja tee kjs, pp, pp, ps. Käänny.

Kjs, ks, 2 p samaan silmukkaan, pp, ps reunaan. Katkaise lanka.

Ensimmäinen puolisko valmis.

Virkkaa toinen samanlainen sydän. Aseta sydämet vastakkain ja ompele ne yhteen (jätä langanpätkät keskelle). Avainketjun toisessa päässä on yleensä pieni lenkki. Irrota se ja kun ompelet paloja yhteen, ompele pieni metallilenkki sydämen toiseen reunaan. 

Huovuta sydän pesukoneessa, 40 C, 20 min pikaohjelma, linkous 1200 kierrosta (tai vastaava ohjelma). Toista pesu niin monta kertaa, että sydän on huopunut sopivan tiiviiksi. Tämä sydän kävi kolmessa pesussa. Muotoile sydäntä joka pesun jälkeen. Muotoile lopuksi ja jätä kuivumaan. Kiinnitä avainlenkki, haka ja ketju - ketjua ei välttämättä tarvita.

 

 

Iloisen värikkäitä syyspäiviä!

Tunnelmaa itse tehdyillä valaisimilla

Kun haluan tunnelmoida, sammutan kattovalot ja laitan päälle pöytälampun tai jalkalampun. Pienemmistä lampuista tulee kivan pehmeää valoa - oikein kohdistettuna kuitenkin riittävästi käsitöiden tekemiseen tai lukemiseen. Valaisimia voi tehdä tai tuunata myös itse kunhan muistaa huomioida paloturvallisuuden. Näissä valaisimissa on virkatut materiaalit laitettu valmiin varjostimen päälle ja sähköjohtoihin yms. ei ole kajottu. Kun tuunaat varjostina, varmista, että muutokset eivät aiheuta ylikuumenemisen vaaraa. Sähköhommat kannattaa ja pitääkin jättää ammattilaisille.

Minä olen tehnyt kolme valaisinta tai oikeastaan tehnyt yhden ja tuunannut kaksi uusilla varjostimilla. Tykkään tekemistäni valaisimista tosi paljon - itse tekemällä saa persoonallisen valaisimen. Olen iloinen, että näille kaikille valaisimelle löytyi paikka myös uudesta kodistamme.

 

Valaisin numero yksi on työhuoneessa ison nojatuolin takana lukuvalona.

Ensimmäinen on suloinen jalkalamppu, joka on tehty virkkaamalla ylhäältä avoin pitsihuppu Ikean valaisimen päälle. Nojatuolin takana valaisin antaa kauniisti kohdevaloa ja isoon nojatuoliin on kiva käpertyä lueskelemaan. Pitsihuppu tuo peruslamppuun ripauksen romantiikkaa.

Pitsihuppu on virkattu valkoisesta Esito-virkkuulangasta Lankavan lampunvarjostimen ohjeella. Linkki ohjeeseen löytyy täältä. 

Jalkalampun pitsikuvio on yksinkertaisen kaunis - eikä kovin vaikea virkata.

Lamppu nro kaksi on suurehko pöytälamppu, jonka jalkana on vanha kaunis pullo. Valaisintarvikkeita myyvistä liikkeistä saa valaisinpidikkeitä, jotka on tarkoitettu pullon päälle laitettavaksi. Varjostin on virkattu edullisen valmiin varjostimen päälle Pirtin Kehräämön luonnonvalkoisesta Villanka-hahtuvalangasta. Lanka on muhkeaa ja tekee varjostimesta kivan pörröisen. Ohjeen ja lisää tarinaa valaisimesta löydät täältä. 

Valaisin nro kaksi on näin syksyn tullen päätynyt olohuoneeseen ison nojatuolin viereen.

Kolmas lamppu on myös pöytälamppu, mutta vähän sirompi kuin edellinen. Se on tuunattu vanhasta valaisimesta. Maalasin lampun jalan mustaksi ja virkkasin varjostimen päälle hupun. Varjostin on virkattu valkoisesta Veera-pellavalangasta. Virkkausohje tähän valaisimeen löytyy täältä.

Kesä on kivaa aikaa, mutta niin on syksykin. Kun sade vihmoo syksyn tummenevassa illassa, on ihanaa istahtaa kivaan nojatuoliin, laittaa tunnelmallinen valo päälle, kaivaa esiin käsityö tai ihan vaan olla ja miettiä maailmanmenoa.

Valaisin numero kolme on keittiön sivutason päällä.

 

 

Tunnelmallista syksyä!

Pussukka kirjovirkkauksella

Minulla on melkein koko kesän ollut työn alla yksi ja sama käsityö - virkattu huivi. Luulin jo, että saan sen valmiiksi, mutta ei siitä taaskaan tullut hyvä, purkuun menee ja huivi oli jo melkein valmis. Mutta ei auta, kun se ei ole mieleinen niin parempi aloittaa alusta. Kesken purkuhommien tuli väsähdys ja ajattelin tehdä jonkin kivan välityön.

En ole koskaan kokeillut kirjovirkkausta. Ehkä siksi, että pidän yksivärisistä vaatteista ja asusteista. Ne voivat olla värikkäitä, mutta mielellään yksivärisiä. Tykkään kyllä esimerkiksi kukkamekoista, mutta jostain syystä ne eivät tunnu ihan omilta. Nyt halusin kokeilla jotain uutta. Päätin tehdä kaksivärisen pienen pussukan kirjovirkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Lankana käytin 18-säikeistä kalalankaa, värisävyt musta ja savi.

 

Aloitin virkkaamalla 96 ketjusilmukkaa mustalla langalla ja koukulla nro 3. Yhdistin silmukkaketjun ympyräksi piilosilmukalla. Virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita. Sitten aloitin kuvion virkkaamisen. Otin mukaan savenvärisen langan, mutta jatkoin virkkaamista mustalla. Alla olevasta kaaviosta näkyy kuvio. Kaaviossa on vain toinen puoli työstä, mutta toinen puoli virkataan samalla tavalla. Valkoiset ruudut virkataan mustalla ja punaiset saven värisellä langalla. 

Kirjovirkkauksessa molemmat langat kuljetetaan koko työn ajan mukana eli lankaa ei katkaista välillä. Se lanka, jolla ei virkata, jätetään kiinteiden silmukoiden sisään. Näin työ näyttää molemmilta puolilta siistiltä.

Värin vaihto tehdään edellisen värin viimeisessä silmukassa. Vie koukku silmukasta ja vedä lanka silmukan läpi. Koukulla on kaksi lankaa (kuva 1). Ota uuden värin lanka koukulle (kuva 2) ja tee silmukka valmiiksi vetämällä lanka molemmista koukulla olevista langoista läpi (kuva 3). Jatka seuraava silmukka normaalisti uudella värillä (kuva 4).

Kun pussukka oli virkattu, käänsin työn väärin päin, ompelin alareunan kiinni. Taitoin alakulmiin pienet kolmiot ja ompelin ne kiinni. Näin pussukkaan tuli pieni pohja ja vähän lisää leveyttä. Lopuksi ompelin pussukkaan vielä vetoketjun.

Näin ensikertalaisena minun piti aika tarkkaan virkatessa laskea silmukoita, että sain vaihdot tehtyä oikeissa kohdissa ja kyllä sinne muutama virhe vielä jäi - no, ei haittaa. Lisää treeniä, niin hyvä siitä tulee. Olipa virkistävää kokeilla taas jotain vähän uutta😊.

Mukavaa loppuviikkoa!

Oranssin paluu ja vanhat korvakorut

 Jos olet seurannut blogiani pidempään tiedät viehtymykseni oranssiin väriin. Uusi ihastukseni vihreä on kesällä jättänyt oranssin melko hyvin jalkoihinsa. Kävin lauantaiaamuna hakemassa pinaattia smoothieen pihalta ja näin perunamaan viereen keväällä kylvämieni kesäkukkien joukossa kauniin yksittäisen kukan. Se oli erikoisen haalean oranssin värinen - väri oli niin kaunis! Nappasin kukan mukaani laitettavaksi pikkumaljakkoon - perunamaan vieressä risuttuneessa kukkaviljelmässäni sen kauneus menisi hukkaan. Katselin kukkaa aamiaisella ja oranssi suorastaan valtasi minut. Olimme iltapäivällä lähdössä teatteriin ja tänään olisi pakko laittaa jotain oranssia päälle.  

Olimme menossa katsomaan Turun kaupunginteatteriin Cabaret-musikaalia. Se on ollut lempimusikaalini 13-vuotiaasta asti. Olin silloin Lappeenrannan kaupunginteatterin nuorisokerhossa. Kerholaisina saimme käydä ilmaiseksi teatterinäytöksissä ja silloin näin Cabaretin ensimmäisen kerran… ja toisen ja kahdeksannen. En enää muista, miksi näytelmä oli silloin niin hyvä. Yksi syy lienee pikkutytön ihannoima pääosan esittäjä, mutta muitakin varmasti oli. Turussakin olen menossa katsomaan näytelmää jo toiseen kertaan. Nyt Cabaretissa minua viehättää musiikki ja myös tarina. Lisäksi Turun kaupunginteatterin esityksessä seremoniamestaria esittävä Miiko Toiviainen on aivan huikean hyvä roolissaan.

No mutta, nyt karkasin aiheesta. 

Olin siis silittänyt edellisenä iltana vihreän mekon valmiiksi, mutta tänään piti olla oranssia. Ja kyllähän minulta oranssia löytyi. Lempikesäkassini on voimakkaan oranssi, samoin päivänäytökseen sopivat reilut tossut. Kaikkien aikojen ensimmäinen blogikirjoitukseni oli eteläafrikkalaisesta mohairlangasta virkatusta huivista. Huivi toistaa uskomattomasti kukan väritystä - ja on aivan ihana. 

Lopuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhat virkatut korvakorut - iloisen oranssit. Olin jo lähes unohtanut nämä. Ne vielä keikkumaan korviin. Voiko iloista oranssia olla liikaa? 

Linkit ohjeisiin:

Oranssi pörröhuivi

Kesäkassi pellavanarusta

Virkatut korvakorut

Iloista syksyä!