Vauvan virkattu pipo ja tupsukone

Tein ystäväni vauvalle villatakin. Lankaa oli reilusti jäljellä, joten päätin tehdä vielä pienen pipon. Villatakki virkattiin puolipylväillä ja löysin Kotiliedestä ohjeen pipoon, jossa oli myös käytetty puolipylväitä. Tein pipon ihan ohjeen mukaan, mutta käytin samaa lankaa kuin villatakissakin eli Esito huopalankaa. Virkkuukoukku oli nro 4. Pipo näyttää kyllä aika isolta, mutta eiköhän se viimeistään esikouluun mennessä ole sopiva…

Kaipasin pipoon vielä jotain ja keksin, että olen joskus hankkinut tupsukoneita. Älä naura - olen tosiaan haksahtanut ja ostanut setin, jossa oli kolme erikokoista tupsukonetta. Tupsuja voi tietysti tehdä myös leikkaamalla pahvista rinkuloita ja kierittämällä lankaa kahden päällekkäin asetetun pahvirinkulan ympäri. Mutta minulla on siihen tarkoitukseen oikein kone. Olen joskus tehnyt pipoihin näillä tupsuja, mutta nyt koneet ovat olleet kaapissa jo pitkään käyttämättöminä. Hetken minun piti sitä pyöritellä käsissäni ennen kuin keksin miten tupsu saadaan aikaiseksi.

Pienin tupsukoneistani

Melkoinen määrä liikkuvia osia, mutta homma menee näin; Aseta toisen puolen liikkuvat siivekkeet päällekkäin ja kieritä siivekkeiden ympäri reilusti lankaa. Työnnä siivekepari tupsukoneen sisään ja kieritä lankaa samoin myös toisen puolen siivekkeiden ympäri. Työnnä myös nämä siivekkeet koneen sisään.

Ota sakset ja leikkaa varovasti langat poikki keskeltä (kts. kuva alla).

Ota pätkä narua ja pujota se muovipalojen raosta ja kiristä. Solmi tiukkaan muutamalla solmulla. Kuvasta poiketen suosittelen käyttämään pipon väristä lankaa tupsun kiinnittämiseen (jos pipo ja tupsu ovat eri väriset kuten tässä) - ei tarvitse sitten ompeluvaiheessa niin paljon varoa, että ompeleet jää piiloon.

Tupsu on valmis. Irrota kone vetämällä puoliskot irti toisistaan (keskellä on tappi, joka irtoaa toisesta puoliskosta. 

Kiinnitä tupsu pipoon ja valmista tuli. Täytyy myöntää, että koneella tuli nätti ja tasainen tupsu helposti. Isoin ero pahvirinkuloihin oli se, että langan kierittäminen oli huomattavasti helpompaa. Mutta paljonko ihminen näitä tupsuja sitten tekee… minä varmaan ajattelin tekeväni paljon, kun olen oikein koneen hankkinut😂.

Valmiin tupsun halkaisija on noin 7 cm.

Ensi viikolla lomailen ja blogia päivittelen seuraavan kerran parin viikon päästä. Blogijuttuja tulee muutenkin jatkossa harvemmin. Suunnitelmissani on kaikenlaista kivaa. Tulevat jutut ovat vähän isompia virkkaustöitä ja niiden tekemiseen menee aikaa, varsinkin kun valmiita ohjeita ei ole - on vain idea valmiista tekeleestä päässäni. Tiedossa on siis paljon virkkaamista… ja purkamista. Uusi laukkumallikin on työn alla, sen tuotekehittely on edennyt jo prototyyppivaiheeseen. Joten kirjoittelen jatkossakin, mutta vähän harvemmin. 

Seuraathan blogia myös somessa? VirkkausKoukussa löytyy niin Instagramista, Facebookista kuin Pinterestistäkin. Instagramissa pääset kurkkaamaan mitä VirkkausKoukussa tapahtuu eli siellä kuvitan elämääni vähän enemmän.

Terveiset tupsutehtaalta ja kuullaan taas pian!

Villatakki poikavauvalle

Oi, ihanaa - ystäväni jäi juuri äitiyslomalle, joten minulle tuli taas hyvä syy virkata jotain söpöjä vauvajuttuja. Talvea vasten ajattelin tehdä jotain lämmintä. Etsiskelin pitkään kivaa ohjetta. Neuleohjeita löytyy vaikka millä mitalla, mutta virkattuja vähemmän. Itse en uskaltanut lähteä ohjetta kehittämään, kun minulla ei ole mannekiiinia, jonka päälle työtä voisi sovittaa. Ehkä pitäisi hankkia oikean vauvan kokoinen nukke?

Kun ahkerasti etsin, löysin kuin löysinkin mieleiseni ohjeen. Ohje on englanninkielinen, mutta mielestäni helppolukuinen. Ohjeessa mainittua lankaa tuskin löytyy Suomesta. Ohjeen lanka on DK-vahvuista ja suosituskoukkukoko sille on 4. 

Minulta löytyi kivan vihreää Esito-huopalankaa, joka on 100% kampavillaa. Villalangat ovat usein joko karstalankaa tai kampalankaa. Karstalanka tehdään lyhyemmistä kuidusta, jolloin lanka on usein hivenen karhean tuntuista. Toisaalta lanka kestää kulutusta hyvin. Kuitujen päät ovat eri suuntaisia, jolloin langasta tulee pehmeä ja lämmin. Kampalanka tehdään pitkistä kuiduista ja kuidut kammataan saman suuntaisiksi. Langasta saadaan ohuempaa ja sileää. Se yleensä myös kutittaa vähemmän. Esito-huopalanka tuntuu pehmeältä ja vaikka se ei ole varsinaisesti vauvalankaa, ajattelin sen käyvän villatakkiin, jota ei pidetä suoraan vauvan iholla vaan alla on yleensä joku aluspaita.

Villatakin ohje löytyy Ravelrystä (maksuton, mutta vaatii kirjautumisen). Villatakki on Donna Wilbyn suunnittelema  Top down Baby jacket.

Jos virkkausenglanti tuottaa tuskaa, niin Ihan oikeasta blogista löytyy erinomainen Virkkaajan sanakirja. Sivulta löytyy myös linkit neulonta- ja ompelusanastoihin. Mittoja varten on hyvä muistaa, että 1 inch on 2,54 cm 😊.

Villatakista tuli oikein söötti ja niin suloisen pikkuinen, mutta niinhän ne vauvatkin alkuun ovat. Onnea pikkuisen pojan tuoreille vanhemmille💙!

Kivaa loppuviikkoa!

Kaunista kotiin - uudet laudeliinat

Uudessa kodissamme on isompi sauna kuin aiemmassa ja vastakkaiset lauteet. Yksi laudeliina ei enää riitä. Olemme tähän asti saunoneet eriparilaudeliinoilla, mutta olisihan se kivan näköistä että molemmat laudeliinat olisivat samanlaiset. 

Ostin jo kesälomamatkalla Lankavan myymälästä kaksi vyyhteä Lappajärven Värjäämön Veera pellavalankaa. Langat ovat odottaneet inspiraation iskemistä - sitä ei kuulunut, joten tartuin vaan toimeen. Olen aiemminkin tehnyt laudeliinoja Veerasta, lanka soveltuu siihen todella hyvin. Aiemmat ohjeet löydät täältä ja täältä. 

Uutena lanka on kivan rouheaa ja karkeaakin, käytössä se pehmenee. Mietin pitkään minkä väriset haluaisin laudeliinoista ja päädyin lopulta luonnolliseen pellavaan. Väri on kaunis. Yhdessä vyyhdissä on noin 0,5 kg lankaa. Punnitsin omat vyyhteni ja molemmissa oli lankaa noin 0,6 kg eli mukavan reilusti.

Ohje

Laudeliina virkataan tulppaanisilmukoilla virkkuukoukulla nro 4 (tai käsialan mukaan). Virkkaa 153 ketjusilmukkaa virkkuukoukulla nro 4. Jos muutat kokoa tee ketjusilmukoita neljällä jaollinen määrä + viisi. Aloita viidennestä ketjusilmukasta ja virkkaa kolme pylvästä samaan silmukkaan.  Hyppää yli kolme silmukkaa ja virkkaa kiinteä silmukka. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ja kolme pylvästä äsken tehtyyn kiinteään silmukkaan. Hyppää yli kolme silmukkaa, tee kiinteä silmukka ja kolme pylvästä kiinteään silmukkaan, jatka näin kerros loppuun. Viimeiseen silmukkaan tulee kiinteä silmukka.

Käännä työ ja virkkaa neljä ketjusilmukkaa. Tee ensimmäiseen ketjusilmukkaan kolme pylvästä. Tee kiinteä silmukka edellisen kerroksen ketjusilmukkaketjuun (kts. kuva alla) ja kolme pylvästä. Tee kiinteä silmukka seuraavaan ketjusilmukkaketjuun, tee kolme ketjusilmukkaa ja kolme pylvästä samaan ketjusilmukkaketjuun kiinteän silmukan kanssa.

Nuolet osoittavat kiinteiden silmukoiden paikat.

 

Jatka kerros loppuun. Kerroksen viimeinen silmukka on edellisen kerroksen alun ketjusilmukkaketjuun virkattava kiinteä silmukka. 

 

Toista edellistä kerrosta kunnes korkeus on sopiva tai kuten minä - niin kauan kuin lankaa riittää. Virkkaa työn viimeinen kerros näin; neljä ketjusilmukkaa, kolme pylvästä ensimmäiseen ketjusilmukkaan. Kiinteä silmukka edellisen kerroksen ketjusilmukkaketjuun. Tee kolme pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan (kts. kuva alla). Tee kiinteä silmukka seuraavaan ketjusilmukkaketjuun. Jatka näin kerros loppuun.

Valmiin laudeliinan mitat ovat 46 cm x 102 cm ja sen paino on 580 g. Muokkaa ohjetta sen mukaan minkä kokoisen laudeliinan haluat.

Leppoisia saunahetkiä!

 

Miten lisään kotimaisuutta ja ekologisuutta käsitöihini?

Kuten ehkä tiedät käsitöilläni on avainlippu. Saadakseen avainlipun tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen pitää olla vähintään 50 %. Minimi on tuo 50, mutta miten pääsen lähemmäs sataa?

Valmistan VirkkausKoukussa-tuotteet itse, joten työ on kotimaista. Työn jälkeen merkittävin osuus on käyttämäni lanka. Pyrin valitsemaan kotimaisia lankoja tai lankoja, jotka on valmistettu ja värjätty Suomessa. Nippelit ja nappelit ovat yleensä ulkomaisia, mutta niiden osuus tuotteen kustannuksista jää onneksi melko pieneksi. Mutta kun lähdetään tavoittelemaan prosenttiosuutta lähempänä sataa kuin viittäkymmentä, alkaa pienilläkin asioilla olla merkitystä.

Silloin kun aloitin myymään tekemiäni käsitöitä, teetin postikortin kokoisia tuotelappuja. Suunnittelin nettipalvelussa kortin itse ja tilasin - sieltä mistä halvimmalla löysin. Kortti on ihan kiva, mutta ei kohtaa niiden arvojen kanssa, joita käsitöissäni haluan viestiä - kotimaisuus, ekologisuus ja laadukkaat materiaalit. Itse asiassa mikään noista ei taida toteutua ja sama juttu tuotteisiin ommeltavien logomerkkien kanssa. Virhevalinnat ovat harmittaneet minua ja paljon, mutta tilattujen tuotteiden käyttämättä jättäminen olisi ollut älytöntä haaskausta ja siitä vasta olisikin ekologisuus kaukana.

Nyt kortit alkavat olla loppu ja tuli tarve hankkia uusia. Halusin kortin materiaalista ekologisemman ja ehdottomasti kotimaisen. Hyvä vaihtoehto olisi ollut kääntyä paikallisen painotalon puoleen. Minulla ei kuitenkaan ollut valmista painomateriaalia, joten olen siirtänyt asiaa eteenpäin. Toki osaavaa apua suunnitteluun olisi varmasti löytynyt, mutta budjettini on pieni - sanoisinko tooosi pieni.

Sitten törmäsin Instagramissa hauskaan ideaan - seuraamani käsityöyrittäjä oli teettänyt leimasimen tuotelappujen tekoa varten. Olin törmännyt vanerisia leimasimia valmistavaan MOoCB:iin jo aiemmin etsiessäni kotimaisia logomerkkejä. Tässähän olisi hyvä mahdollisuus hoitaa molemmat samalla kertaa! Ja kun sekä logomerkki että tuotelappu on samasta paikasta, saisin niihin paremmin myös yhtenäisen linjan. Sekin kun oli aiemmin hukassa.

MOoCB:n takana on kuopiolainen yrittäjäpariskunta Iita ja Henri Sallinen. Yritys tekee logomerkkien ja leimasimien lisäksi mm. vanerilogoja sekä laserkaiverruksia ja -leikkauksia. Logomerkistä minulla oli jo ajatus, mutta erityisesti leimasimen suunnitteluun tarvitsin apua. Homma sujuikin yhteydenottoihin jälkeen mallikkaasti. Henri suunnitteli leimasimen toiveitani kuunnellen ja myös oma kädenjälkeni näkyy, sillä leimasimessa oleva sydän ja kulmien viivat olen piirtänyt ihan itse.

 

Olen puhunut kotimaisuusasteen lisäämisestä ja se on toki näillä uusilla tuotteilla hivenen kasvanut. Mutta miten tuo yksi mainitsemistani arvoista - ekologisuus? Ja myönnän heti alkuun - minä ja ekologisuus olemme vielä kovin, kovin kaukana toisistamme, mutta yritän tässäkin asiassa kehittää itseäni. Ekologisuuden arviointi on välillä haastavaa, varsinkin tällaiselle asiaan vähän vähemmän vihkiytyneelle. Monia asioita mainostetaan ekologisina, mutta mitä oikeasti on ekologisuus? Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu Finto määrittelee ekologisuuden näin; ”tuotteen, palvelun tai valinnan ympäristövaikutusten vähäisempi haitallisuus verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin.”  

No nythän tämä on helppoa - tuotteen ympäristövaikutusten haitallisuuden arviointi. Jatkoin googlailua ja löysin mielenkiintoisen artikkelin aiheesta Ylen sivuilta; ”Ekolangat arvioinnissa - onko ekologisempaa kuin suomenlammas?”  Artikkelissa arvioidaan eri lankamateriaalien ekologisuutta. Pelkkä raaka-aineen arviointi ei riitä, pitää huomioida esimerkiksi kasvimyrkyt, joita käytetään tuotannossa. Ekologisuuden arvioinnissa lopulta kokonaisuus, raaka-aineen tuotannosta aina kuljetukseen loppukäyttäjälle asti, ratkaisee. Helpotuksekseni huomaan, että olen kuitenkin ollut pähkäilyjeni kanssa jonkin verran oikeilla jäljillä. Olen yrittänyt lähestyä asiaa lankojen osalta niin, että mitä kestävämpi ja pitkäikäisempi lanka ja siitä tehty tuote on, sitä parempi. Myös lähempänä tehty on yleensä parempi kuin kaukaa tuotu. Suosin luonnonkuituja, erityisesti kierrätysmateriaaleista tehtyjä. Ja tärkeimpänä - jos jokin tekele ei miellytä, puran sen ja käytän langan uudelleen. Eli lyhyesti pyrin suosimaan laadukkaita lähellä tuotettuja luonnonmateriaaleja.

Miten tässä projektissa ekologisuus onnistui? Laadukkaita materiaaleja - kyllä, luonnonmateriaaleja - osittain, lähellä tuotettua - kuopiolaisilta yrittäjiltä, joo tällaiselle Lappeenrannasta lähteneelle Kuopio on kovin lähellä, kierrätysmateriaalia - sitäkin, sillä tuotelapuissa käytän jatkossa materiaalina käytettyjä kirjekuoria ja pahvilaatikoita.

Mukavaa loppuviikkoa!