Hyvää värivuotta 2025

 Uusi vuosi ja uudet värit - mitä meille tarjoillaan ensi vuonna? Muuttuuko oma väripalettini? Tässä tulee jo perinteinen uuden vuoden värikattaus:

Kuva: Pantone

Väri-instituutti Pantonen vuoden 2025 väri on 17-1230 mocha mousse eli meikäläisittäin mokkavaahto. Värin kuvaillaan olevan yksinkertaisen miellyttävä, pehmeä lämmin ruskea. Värissä kerrotaan olevan hienovaraista eleganssia ja maanläheistä ylellisyyttä. Se ympäröi meidät aistillisella lämmöllään. No, sitähän se toki on - suklaan ja kahvin lämmin liitto - mikä voisi olla lohdullisempaa kuin suklaa? 

Mocha mousse on oikein miellyttävä, sanoisinko jopa tyynnyttävä väri. Ruskea väri mielletään maanläheiseksi ja samalla myös käytännölliseksi, ehkä jopa vaatimattomaksi väriksi. Jos haluaa räväyttää väreillä, ruskea ei tule ihan ensimmäisenä mieleen. Maanläheistä ruskeaa löytyy eri sävyissä luonnosta, varsinkin syksyllä. Itsekin luonnonvärjäystä kokeilleena ruskean sävyjä on ollut helppo saada aikaiseksi, jopa liian helppoa - yrittämäni vihreä on yleensä ollut lopulta ruskeaa. 

Pehmeä ruskea on helppo väri - sen voi yhdistää melkein mihin vaan. Sisustuksessa se tuo lämpöä ja pehmeyttä valkoiseen yhdistettynä. Minä olen usein mieltänyt ruskean pariksi vaaleansinisen - erityisesti tumma ruskea ja hempeä vaaleansininen on minusta tosi kaunis yhdistelmä. Mutta ruskea sopii kauniisti monen muunkin värin kanssa - oikeastaan on vaikeampi keksiä minkä kanssa se ei sopisi.

Meiltäkin kotoa tuota ruskeaa löytyy - lempimattoni on ihana sekoitus maitokahvin ja tumman suklaan sävyjä.

Mokkavaahdon ruskeaa tuskin löytyy kaapistani vuoden päästä, vaikka väri kaunis onkin (koskaan ennen en ole näin sanonut, enhän…). Väri sopisi kyllä kauniisti pehmeään huiviin, jonka voisi tehdä yllä olevan huovuttamani laukun kaveriksi. Sopiva lanka voisi olla vaikkapa Aara Vieno värisävyssä Koru. Langassa on 56 % merinovillaa ja 44 % kid mohairia. Se on Suomessa, tuossa Turun naapurissa Salossa, käsin värjätty.

Kuva: Ilo Knitting Shop

Tässä vielä linkit aiempiin värijuttuihin:

2024

2023

2022

Värikästä uutta vuotta!

Blogitilinpäätös 2024

 Hurjaa miten nopsaan vuodet vierivät - jo neljäs blogivuosi lopuillaan. Kirjanpitäjä-minä tykkää tehdä tilinpäätöksiä. Tsekataan miten meni ja vedetään johtopäätökset tulevaa varten. On taas aika summata mitä tuli tehtyä ja mikä jää odottamaan seuraavaa vuotta. 

Blogin tämän vuoden kohokohta osui keväälle. Minusta oli kiva juttu Kotivinkki-lehdessä otsikolla ”Melkein kaiken voi virkata”. Kun juttua tehtiin, nauru kaikui ja höpötystä riitti. Se tunnelma välittyy myös lehtijutusta. Wivi Vihannon kirjoittaman jutun pääset lukemaan täältä. Upeat kuvat ovat Mikko Kaaresmaan ottamia. Kiitos vielä Wivi ja Mikko!

Kuva: Mikko Kaaresmaa

Viime vuonna muutimme uuteen kotiin tänne metsän reunaan. Odotin kovasti tätä kesää ja touhuamista lavapuutarharhassa. Siitä tulikin tosi kiva. Nautin lähes joka arkiaamu aamukahvin siellä linnunlaulua ja uutta kasvua ihaillen. Valkosipulit olivat parasta ja niitä istutinkin nyt syksyllä aikas määrän. Toki muullekin jäi vielä tilaa. Nyt talvella on kiva pikkuhiljaa miettiä ensi kevään istutuksia.

Syksyllä sienestys vei paljon aikaa - metsässä pomppiminen on tosi hyvää tasapainojumppaa ja muutenkin tykkään olla metsässä - kuunnella metsän ääniä ja katsella metsän värejä. Voiko kostean sammaleen vihreää voittaa mikään? Eikä sovi unohtaa sieniä - niitä meillä syödään useamman kerran viikossa. 

Käsityövuosi oli ehkä vähän laimea. Virkkasin kyllä, mutta vähemmän kuin edellisinä vuosina ja se näkyi toki myös täällä blogissa. Jostain syystä monet muut asiat veivät aikaani ja onhan tuo vasen käsikin vaivannut vähän aiempaa enemmän. Toisaalta määrä ei korvaa laatua, joten jatkossakin kirjoittelen, kun jotain kivoja juttuja valmistuu, en pelkän kirjoittamisen vuoksi.

Suosituimmat blogijutut viime vuonna olivat balaclavan eli virkatun hupun ohje sekä helppojen virkattujen sukkien ohje. Ikisuosikkeina pysyttelivät edelleen sekä tiskirätit että juttu virkkauksen aloittamisesta.  Olen iloinen, että tuo juttu pysyy yhtenä suosituimmista - sehän tarkoittaa, että meitä virkkaajia tulee koko ajan lisää 🙌🏻. 

Tänä vuonna erityisen kivaa virkkauksissa oli tilaustöiden suuri määrä. Tein useamman laukun, patalappuja toiveväreissä sekä erilaisia säilytyskoreja. Uuden ihanan jutun virkkauksiin toi kesällä syntynyt pikku prinsessa❤️. Blogissa onkin mummojutut lisääntyneet melkoisesti ja niitä on toki luvassa myös ensi vuonna. Tulossa on myös juttua räsyvirkkauksesta. Olen halunnut oppia joka vuosi uuden käsityötaidon - tänä vuonna olin Taito Varsinais-Suomen räsyvirkkauskurssilla. Siitä siis lisää ensi vuonna.

Ilman teitä rakkaat lukijat ei olisi tätä blogia! Iso kiitos tykkäyksistä, kommenteista, ideoista ja palautteesta❤️!  Otan jatkossakin mielelläni vastaan palautetta sekä juttutoiveita. 

Lämmin kiitos myös yhteistyökumppaneilleni Taito-shop, Turku ja Suomen kello- ja korumuseo Kruunu!

Tunnelmallista joulunaikaa!

Virkattu tonttukranssi

Viime viikonloppuna laitoimme joulukuusen etupihan terassille. Syyskranssi näytti siinä vieressä vähän hassulta ja mietin minkälaisen joulukranssin tänä vuonna tekisin. Havukranssit ovat ihania, mutta pitäisikö tällä kertaa virkata jotain? Mikäs tällaisen virkkausintoilijan ovenpieleen paremmin sopisi?

Tällä kertaa minulla ei ollut mitään ajatusta lopputuloksesta, kun aloitin virkkaamisen. Kranssia varten ostin 30 cm:n styroxrenkaan, langat ovat kaapista löytyneitä muista projekteista ylijääneitä lankoja. Tontun täyttämiseen minulla ei ollut tarpeeksi vanua, joten käytin myös jämälankojen pätkiä.

Joskus on kiva virkata mitä mieleen juolahtaa. Työ hahmottuu pitkin matkaa ja mielikuvitus saa laukata. Toki välillä on epätoivon hetkiä - ei tästä tule mitään - täytyy purkaa ja aloittaa alusta, mutta ei se haittaa. Kranssipohjaa virkatessani mietin millä koristelen kranssin. Poro olisi ollut kiva, mutta tuntui liian haastavalta. Päädyin lopulta kokeilemaan tonttua. Olen virkannut pupuja vauvatauluihin ja lähdin vähän samaan malliin liikkeelle. 

Näin tein kranssin:

Virkkasin styroxrenkaan päälle suorakaiteen mallisen palan. Lankana oli kiva harmaanvihreä Istex Lettlopi. Lankaa kului vajaa kaksi kerää. Virkkasin virkuukoukulla nro 4 ensin 26 kjs, jatkoin kolmannesta silmukasta puolipylväillä. Seuraavan kerroksen virkkasin edellisen kerroksen takareunaan ja sitä seuraavan kerroksen silmukan etureunaan. Näin jatkoin kunnes pala oli riittävän pitkä renkaan ympärille. Ompelin sauman renkaan taakse. Ensin näytti, että ei pala sovi paikalleen, kun ulkoreuna on pidempi, mutta kyllä se siihen nätisti asettui.

Tonttuun käytin kaapista löytyneitä sekalaisia jämälankoja. Luonnonvalkoinen on Novitan 7 veljestä- lankaa. Hiukan vajaa kerä sitä on pyörinyt monta vuotta laatikossa - siitä tein aikaan viltin isoäidin neliöistä ja jäin virkkauskoukkuun. No, vihdoinkin langalle tuli käyttöä. Harmaa on jotain suunnilleen samanpaksuista villasekoitelankaa. Punainen on vähän paksumpaa Sandnes Garnin Fritidsgarn- lankaa, jota käytän paljon varsinkin huovutusjutuissa. Parta on virkattu Schachenmayr Baby Smiles Lenja soft -langasta.  

Virkkaamisen aloitin raajoista. 

Käsi

Punainen lanka, virkkuukoukku nro 4

Ihmesilmukka, 6 ks, jatka spiraalina

Lisäys, ks - toista kerros loppuun

9 ks

9 ks

Kavennus, 3 ks, kavennus, 2 ks

Virkkaa silmukan etureunaan lisäys ja ks vuoron perään. Katkaise lanka ja päättele.

Vaihda harmaa lanka ja virkkaa edellisen kerroksen silmukan takareunaan 7 ks. Jatka spiraalina, kunnes käden korkeus on sopiva. Tee toinen samanlainen.

Jalka

Punainen lanka, virkkuukoukku nro 4

6 kjs, jatka toisesta silmukasta

4 ks, 3 ks viimeiseen silmukkaan, jatka toista reunaa - 4 ks, 3 ks päädyn kjs:aan

Jatka spiraalina 5 ks, 3 ks seuraavaan silmukkaan, 7 ks, 3 ks seur. silmukkaan

Jatka virkkaamalla ks edellisen kerroksen silmukan takareunaan 18 ks

4 ks, 4 x kavennus, 6 ks 

2 ks, 4 x kavennus, 2 ks, kavennus

Täytä tossu vanulla tms.

Virkkaa silmukan etureunaan vuoron perään lisäys, ks. Katkaise ja päättele lanka.

Ota harmaa lanka ja virkkaa saman silmukan takareunaan ks joka silmukkaan. (9 s), jatka spiraalina ja virkkaa vielä kaksi kerrosta. 

Vaihda lanka valkoiseen, mutta älä katkaise harmaata lankaa. Kuljeta harmaa lanka työn mukana. Virkkaa vuoron perään kaksi kerrosta valkoisella ja harmaalla. Kun valkoisia raitoja on 4, virkkaa vielä kerros harmaalla. Taita jalan sivut vastakkain ja virkkaa 4:llä kiinteällä silmukalla yläreuna yhteen. Päättele lanka ja tee toinen samanlainen jalka.

Vartalo

Valkoinen lanka, virkkuukoukku nro 4

Ihmesilmukka, 8 ks, jatka spiraalina

2 ks, 1 ks - toista kerros loppuun (12 s)

2 ks, 1 ks, 1 ks - toista krs loppuun (16 s)

2 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks - toista krs loppuun (20 s)

2 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks - toista krs loppuun (24 s)

2 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks, 1 ks - toista krs loppuun (28 s)

2 ks, 13 x ks, 2 ks, 13 x ks (30 s)

30 ks

30 ks

30 ks

2 ks yhteen, 4 x ks - toista krs loppuun (25 s)

2 ks yhteen, 3 x ks - toista krs loppuun (20 s)

2 ks yhteen, 2 x ks - toista krs loppuun (15 s)

Täytä pää vanulla ja vaihda harmaa lanka.

Lisäys, ks, lisäys, jatka krs loppuun 

Lisäys, 2 x ks, jatka krs loppuun 

Kerros ks:ta

Lisäys, 3 x ks, jatka krs loppuun

Kerros ks:ta

Lisäys, 4 x ks, jatka ks loppuun

Kerros ks:ta

Kerros ks:ta

Lisäys, 5 x ks, jatka kerros loppuun

Kerros ks:ta

Kerros ks:ta

Kavennus, 5 x ks, jatka kerros loppuun

Kerros ks:ta

Kavennus, 4 x ks, jatka kerros loppuun

Kavennus, 3 x ks, jatka kerros loppuun

Virkkaa seuraavalla kerroksella jalat kummallekin puolelle vartaloa. Kavennus, 2 x ks, jatka kerros loppuun. Niissä kohdissa, joissa virkkaat jalat kiinni, jätä kavennukset tekemättä.

Kavennus, ks, jatka kerros loppuun - älä tee kavennuksia jakojen kohdalla.

Täytä vartalo.

Virkkaa kavennuksia kunnes jäljellä on 4 silmukkaa, katkaise lanka ja ompele reikä umpeen.

Ompele kädet kaulan kohdalle.

Housut 

Punainen lanka, virkkuukoukku nro 5

Mittaa vartalon levein kohta ja tee ketjusilmukoita sopiva määrä. Sulje piilosilmukalla ympyräksi. Virkkaa kunnes pöksyjen korkeus on sopiva. Tee ketjusilmukka ja jatka housujen puolivälissä toiselta puolelta. Jatka virkkaamalla toista lahjetta. Ketjusilmukan kohdalla virkkaa vain toisesta silmukan reunasta. Tee muutama kavennus lahkeen kummassakin reunassa. Kun korkeus on sopiva, katkaise ja päättele lanka. Virkkaa toinen lahje samalla tavalla. Pujota pöksyt tontun päälle. 

Henkelien pituuden mittasin niin, että henkselit menevät selässä ristiin ja hiukan housunkauluksen päälle. Tee sopiva määrä ketjusilmukoita ja kerros ks:ta. Päättele lanka ja ompele henkselit kiinni.

Nenäksi laitoin puuhelmen.

Tonttulakki

Punainen lanka, virkkuukoukku nro 8

Mittaa pään levein kohta ja tee sopiva määrä ketjusilmukoita. Sulje piilosilmukalla ympyräksi. Virkkaa muutama kerros kiinteitä silmukoita ja aloita kavennukset. Tein joka kerroksella kavennuksen toisessa reunassa ja toisessa muutaman kerroksen välein. Kokeile lakkia välillä, jotta näet miten lakki kapenee.

Parta

Pörrölanka ja siihen sopiva virkkuukoukku

Mittaa parralle sopiva leveys ja tee tarvittava määrä ketjusilmukoita. Jatka kiinteillä silmukoilla ja tee kavennukset tasaisesti kummassakin reunassa. Ompele parta kiinni nenän alle. Vedä tonttulakki syvälle päähän.

Lahjapaketti

Virkkaa lahjapakettia varten 6 samankokoista neliön muotoista palaa. Ompele ne kiinni ja solmi joku kiva lanka pakettinaruksi.

Viimeistele kranssi liimaamalla tonttu ja paketti kranssipohjaan. Solmi kiinnitysnaru kranssin yläreunaan.

Kranssista tuli aika hauska, vai mitä tykkäät?

Leppoisaa joulunalusaikaa!

Hauskat puiset porot

 Näin muutama päivä ennen viime joulua jossain jouluisessa kuvassa puiset porot. Ne oli niin suloiset, että halusin askarrella sellaiset myös meille kotiin. 

Löysin ohjeen poroihin Kotiliedestä. Poroja varten tarvitaan puuta ja puuliimaa, minä käytin kuumaliimaa. Työkaluiksi tarvitaan saha, pora ja puukko. Porot oli melko helppo tehdä - varsinkin kun mieheni auttoi ja hoiti saha- ja porahommat. Poroista tuli kyllä ihan supersuloiset. Ja mitä enemmän vinksallaan, sitä suloisempi… toki pystyssä pitää pysyä😊

Näistä tuli niin ihanat!  Aloin miettiä, että voisiko tämmöisen poron tehdä vähän isompana etupihan terassille toivottamaan jouluvieraat tervetulleeksi? 

Leppoisaa joulunodotusta!

Virkattu helistin

Pikku prinsessa kasvaa kovaa vauhtia. Nyt hän on jo 4 kk. Ihana ilopilleri on tietenkin hurmannut minut täysin. Ensimmäinen yhteinen leikimme on piilosilla-olo - laitan sideharson hänen päänsä eteen ja huudan ”kukkuu” kun otan harson pois - ja me molemmat nauretaan. Onni on pieniä asioita❤️

Uusia leikkejä varten tein pikku prinsessalle virkatun helistimen. Ohjeen löysin Riikka was here -blogista. Helistimeen tarvitaan puuvillalankaa, helistin, vanua ja työvälineeksi lankaan sopiva virkkuukoukku. Kirahvi-helistin on minusta tosi söpö ja lisäksi helppo tehdä. Ainoastaan varren saaminen jämäkäksi oli haastavaa ja se jäikin hiukan liian lötköksi. Mutta pikku prinsessaa ei tunnu haittaavan. 

Koska helistin menee helposti suuhun, materiaalien täytyy olla laadukkaita ja ”suuhun sopivia”. Itse käytän vauvan leluissa 100% puuvillalankaa. Tässä käytin lankana Dropsin Muskatia. Se on merseroitua puuvillalanka, jolla on Oeko-Tex-sertifikaatti. Lanka ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja sitä on turvallista käyttää vauvoille. Virkkaan lelun myös langan suosituskoukkukokoa pienemmällä koukulla, jotta lelusta tulee mahdollisimman tiivis ja vanu pysyy lelun sisällä. Lelusta ei saa irrota osia kovassakaan käsittelyssä. Silmät teen langasta, kuten tässäkin ohjeessa oli. Toinen vaihtoehto olisi käyttää turvasilmiä. Vaikka et tee lelua myytäväksi, kannattaa kurkata Tukes:n ohjeet turvallisiin leluihin.

Iloista loppuviikkoa!

Arkistojen aarteita - kateliinat

 Sain tilauksen tehdä kateliinoja pellavanbeigenä. Niistä tulikin niin kauniita, että haluan esitellä ne myös teille. 

Kateliinat on virkattu virkkuukoukulla nro 2,5 Esito virkkuulangasta, väri 9035 pellavanbeige. Materiaali on 100% puuvillaa. Väri on tosi kaunis ja sopii kauniisti monen väristen astioiden kanssa. 

”Kaunis kattaus on puoli ruokaa”

Tykkään kattaa kauniisti ja käytän aikaa kattausten suunnitteluun. Kattauksen miettiminen on minulle valmistautumista ystävien tapaamiseen tai viikonlopun illalliseen kahdestaan mieheni kanssa. Kattaus heijastaa usein vuodenaikaa ja luo tunnelmaa ruokahetkeen. Yleensä pöytää on koristamassa erilaisia ”sisustuselementtejä” - luonnosta löytyviä kiviä ja oksia, vanha kulunut lauta ja on pöydällä joskus ollut vanhoja tiiliäkin. Kattauksissa yritän käyttää enemmän mielikuvitusta kuin rahaa - paras kattaus löytyy jo kotoa tai luonnosta.

Kauniin kattauksen viimeistelee kateliina. Kateliinan tarkoitus kattauksessa on estää lautasen kolahdus, kun kaksi lautasta katetaan päällekkäin. Olen virkannut jämälangoista kateliinoja myös paistinpannujen väliin suojaamaan pannujen pintoja kaapissa. Omat kateliinani ovat jo useamman vuoden vanhoja ja edelleen käytössä. 

Linkit näiden ja muutaman muunkin kateliinan ohjeeseen löydät jutusta Kaunista kotiin - suloiset kateliinat.

”Ei sillä ole väliä mitä pöydässä on,

sillä on väliä, mitä on tuoleilla.”

   - W.S. Gilbert

Ihania ruokahetkiä!

Huivi lenkkimohairista

Ihan ensimmäinen blogijuttuni oli lenkkimohairista virkatusta ja karstatusta huivista. Siitä on aikaa jo - hyvänen aika - kolme ja puoli vuotta. Huivi on ihana, mutta liian pitkä. Käytän sitä kotona torkkupeiton ja huivin välimuotona. Ihanan pehmeään huiviin on kiva käpertyä vilpoisena syysiltana, kun sade ja tuuli vihmoo ulkona.

Olen tehnyt mohairhuiveja tuon ensimmäisen jälkeenkin, mutta eri langasta. Tuon ensimmäisen huivini lanka on uskomattoman pehmeää, kaunista ja myös laadukasta - huivi näyttää edelleen tosi hyvältä. En ole tehnyt sille mitään kolmeen vuoteen, paitsi tuulettanut ulkona. Nyt pikku karstaus toisi siihen vielä lisää pörröisyyttä. Lanka on Etelä-Afrikan Port-Elizabethissa sijaitsevan Adele’s Mohairin boucle kid mohair. Lanka on konekehrätty ja värjätty käsin. Siinä on 78 % mohairia, 13 % villaa ja 9 % nylonia. Yhdessä kerässä on 50 g/100 m lankaa.Värejä on yrityksen nettisivuilla 95 ja ne ovat toinen toistaan kauniimpia. 

Syksyn kylmyys innoitti minut hankkimaan langat uuteen huiviin, nyt värinä hempeän vihreä avocado. Vanhemman huivini väri on pale rust. Virkkasin huivin koukulla nro 7. Aloitin 35 kjs:lla ja jatkoin virkkaamalla toisesta ketjusilmukasta alkaen 34 kiinteää silmukkaa joka riville. Rivin loppuun tein kääntymistä varten ketjusilmukan. Huivi on helppo virkata ja isolla koukulla työ etenee nopeasti. Ainut ”haaste” on pitää silmukkamäärä ja siten työn leveys samana. Minä laskin silmukat melkein joka kerroksella. Se kannatti - huivi on minun tekemäkseni yllättävän suora. Toki - jos huivin karstaa - reunan pikku luikerrukset saa helposti piilotettua.

Lankaa kului yhteensä 4,5 kerää.

Huivin pituus ilman hapsuja on 130 cm. Hapsut tein kahdesta langanpätkästä - pujotin langan keskeltä huivin päätyyn ja vedin muodostuneesta lenkistä langat läpi ja kiristys. Otin kaksi lankaa käteen ja kieritin niitä toistensa ympäri. Sen jälkeen kieritin toiset kaksi ja kun päästin ne ”vapaaksi”, ne kietoutuivat yhteen. Tein vielä solmun hapsun päähän, se pitää hapsun kierteellä.

Nyt mietin, että jätänkö huivin tällaiseksi vai karstaanko sen pörröiseksi. Karstaamalla huivi myös venyy hiukan, se kannattaa ottaa huomioon huivia tehdessä. Tuo vanhempi huivini on siitä hyvä esimerkki. En osaa päättää… ehkä jätän huivin ensin näin ja siirrän lopullista päätöstä eteenpäin. 

Kumman Sinä valitsisit - huivi söpöillä bouclelenkeillä vai karstattu pörröhuivi?

Tunnelmallista syksyä!

Voihan välikausi ja villahaalari

Katsellessani vauvanvaatteita törmäsin sanaan välikausi - välikausitakki, välikausikengät… mikä ihmeen välikausi? Tunsin itseni vähän hölmöksi - mun piti oikein Googlesta kurkata, että mitä se välikausi tarkoittaa… mitään virallista vastausta en löytänyt. No, mutta - minä olen aikanaan parin lapseni kanssa pärjännyt hyvin ilman välikausia, ne taisi silloin olla keväitä ja syksyjä🤷🏼‍♀️.

Omat lapseni ovat jo päälle kolmekymppisiä, mutta muistan yhden vaatteen, joka oli ihan lyömätön - villahaalari. Villa on materiaalina lämmin ja hengittävä. Villa sitoo hyvin kosteutta, joten se ei tunnu iholla kylmältä kosteanakaan. Se hylkii likaa ja on palonkestävävyydeltään monia muita kuituja huomattavasti parempi.

Nyt kun ilma alkaa selkeästi viiletä, villavaatteelle löytyy käyttöä. Niinpä tartuin virkkuukoukkuun ja tein pikku prinsessalle villahaalarin. Haalari on virkattu Drops Designin Baby Blues-haalarin ohjeella. Lankana on Dropsin superwash-käsitelty Karisma, joka on 100% villaa. Väreiksi valitsin 69 vaalea harmaanvihreä ja 71 hopearoosa. Värien valinta kuvista on hankalaa, ne eivät aina luonnossa ole juuri sitä, mitä kuvasta kuvittelee. Tällä kertaa värit olivat juuri sitä mitä halusin - kivan utuiset.

Haalarista tuli muutenkin oikein kiva. Hihat ja lahkeet saavat aluksi olla kaksinkerroin taitettuna, joten niistä löytyy kivasti kasvunvaraa. Haalari on varmasti lämmin - niin välikausivaatteena kuin ihan keskitalvellakin😉.

Lämmintä välikautta!