Niin kovasti odottamani ensimmäinen kesä lavapuutarhurina alkaa kääntyä syksyn puolelle. Lähes kaikki sato on jo korjattu. On aika summata onnistumiset ja suunnata katse seuraavaan kesään.
 |
| 3.5.2024 |
Lavapuutarha perustettiin viime kesänä - siitä voit lukea täältä. Ensimmäiset istutukset lavoihin tein toukokuun alussa - sipulit, pinaatti, salaatti, porkkanat, rucola ja herneet pääsivät syksyllä istutettujen valkosipulien seuraksi. Harsot päälle ja alkoi vimmattu odotus - kävin joka päivä kurkkimassa harsojen alle, joko jotain näkyy?
|
Eipä siellä aluksi paljon vihreää näkynyt, kuten ei maisemassa muutenkaan. Vauhtia annoin hevosenkakkalannoitteella ja myöhemmin kanankakkarakeilla. Molemmat ovat luomulannoitteita, muuta en lavoihin halunnut. Yllättävän nopeasti siemenet itivät ja toukokuun lopulla alkoi olla jo mukavasti kasvinalkuja. Silloin istutin myös valmiit taimet - kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja minikasvihuoneeseen chiliä, tomaattia ja munakoiso.
|
Ensimmäisenä pääsimme nauttimaan pinaattia ja salaattia - ne kasvoivat yllättävän nopeasti ja kylvin uusia siemeniä useamman kerran kesän aikana. Välillä salaattia oli ihan älyttömästi. Rucola kasvoi myös hyvin, mutta se maistui myös jollekin öttömöntiäiselle, sillä lehdet olivat täynnä reikiä - rucola sai lähteä.
 |
| 14.6.2024 |
Jännitin eniten sitä, miten pidän ”ystäväni" metsästä - paksun jäniksen, ketun, kauriit ja peurat - poissa herkkujen kimpusta. Ne pyörivät pihassa lähes päivittäin, mitä jos ne luulevat, että lavoissa on heille pöytä katettuna? Kun kuuntelin ja lueskelin juttuja siitä mitä kaikkea elukat syövät, epätoivo valtasi alaa ja aloin jo suunnitella korkeaa verkkoaitaa lavojen ympärille. Mies muistutti, että eikö päätarkoitus ollut kuitenkin se, että lavat ovat pihan kaunistus. Totta - ei siis aitaa.
Tarkoitukseni oli laittaa muutamaan ruukkuun yrttejä. Mutta kun tajusin, että kauriit eivät pidä yrteistä, etsin omasta ja naapurin varastosta kaikki ylimääriset isot ruukut ja istutin niihin erilaisia yrttejä. Oreganoa laitoin kasvamaan myös puutarhan taakse rinteeseen - siellä se saavat levitä rauhassa. Yrttiruukut laitoin lavojen viereen eri puolille.
Ja usko tai älä - mitään ei syöty lavapuutarhasta koko kesän aikana! Lähistöllä kasvavista koristemarja-aronioista ja toisella puolella tonttia isommissa lavoissa kasvavista perunoista joku - todennäiköisesti kauris - söi lehtiä. Perunoiden vieressä kasvaneet punasipulit oli nostettu ylös. Mutta lavatarha sai olla rauhassa
 |
| 30.6.2024 |
Kesäkuun lopulla näytti tosi kauniilta ja nautin lähes joka aamu kahvitteluhetkestä puutarhassa. Mikä ihana kesä! Kastelua tarvittiin usein, mutta muuten puutarhurina olo tuntui melko lokoisalta.
Istutin herneet ja krassit samaan lavaan - ne näyttivät tosi kauniilta kietoutuessaan tuen ympärille sikin sokin. Heinäkuun lopulla kukat olivat kauneimmillaan.
 |
| 26.7.2024 |
Parhaiten menestyivät kuitenkin kesäkurpitsat ja kurkut - kunnes kasteluinto laantui ja ne alkoivat kellastua. Toki syksykin teki tehtävänsä, mutta suurin syy löytyi katsomalla peiliin - into taisi vähän lopahtaa. Lisäsin äkkiä kanankakkaa ja tsemppasin katselun kanssa.
 |
| 6.8.2024 |
Heinä-elokuussa oli sadonkorjuu parhaimmillaan. Etsin uusia kesäkurpitsareseptejä netistä ja monta hyvää löytyikin. Parasta kesäkurpitsa oli pizzan päällä yhdessä valkosipulin skeippien kanssa. Skeippi on valkosipulin kukkavarsi, joka kääntyy söpösti kiepille. Paistoin kesäkurpitsaviipaleet ja pilkotut skeipit pannulla oliiviöljyssä. Pizzapohjan päälle tomaattikastiketta, kesäkurpitsat ja skeipit sekä mozzarellaa - niin hyvää ettei sanotuksi saa.
Tykkäämme kovasti munakoisosta. Istutin yhden munakoison taimen. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään. Innokas odotus palkittiin kahdella nätillä munakoisolla - niistä tehtiin ihanaa munakoisopastaa. Kannatti odottaa! Olisin kyllä syönyt niitä enemmänkin, ehkä sitten ensi kesänä.
Kasvun ihmeen seuraaminen oli tosi kivaa, varsinkin kun en ottanut tätä kasvatushommaa ihan hirveän vakavasti. Intoa oli enemmän kuin taitoa. Monia iloisia yllätyksiä sain kokea, mutta toki myös niitä pettymyksiä. Loppukesästä joku myyrä tai hiiri löysi tiensä kesäkurpitsoiden joukkoon ja kaiveli käytäviä. Häätöilmoitus on annettu - saa nähdä miten käy.
Ensi vuonna istutan ainakin kesäkurpitsaa ja paljon valkosipulia. Tuore valkosipuli on törkeän hyvää - vähän tahmaista ja ei yhtään kitkerää. Punasipulia oli myös liian vähän, ne tuli syötyä aika äkkiä. Tomaatti teki satoa, mutta en hoksannut sitä harventaa, joten oksat eivät oikein kestäneet tomaattien painoa. Loppukesästä niihin tuli joku ongelma ja lehdet käpristyivät.
Sain ystävältäni pavun taimen kesällä ja se tekee vieläkin satoa. Papu on mun suurta herkkua, joten niitä laitan ehdottomasti ensi kesänä. Osa porkkanoistakin on vielä nostamatta. Porkkanat ovat parhaita, kun ne leikkaa pieniksi tikuiksi, paistaa pannulla oliiviöljyssä, pinnalle vähän herbamarea ja timjamia. Porkkanansyönnin lomassa voikin alkaa piirrellä suunnitelmia viljelykierrosta ja kumppanuuskasveista ensi kesää varten.
Sadonkorjuun riemua!
