Kokonainen viikko ilman virkkausta - eipä ole pitkiin aikoihin tapahtunut, mutta nyt. Olimme viikon safarilla Etelä-Afrikassa Krukerin kansallispuistossa. Minulla oli toki lankaa ja virkkuukoukku mukana, mutta lentomatkoja lukuunottamatta langat pysyivät käsityöpussissa.
Safari on ollut jo pidempään minun ja mieheni unelmissa. Vihdoinkin odotettu matka koitti!
Faktoja luonnonpuistosta
Krugerin kansallispuiston historia ulottuu jo vuoteen 1898, jolloin sinne muodostettiin riistansuojelualue. Varsinainen luonnonpuisto avattiin yleisölle vuonna 1927. Puisto on kooltaan Afrikan suurin - pohjoisesta etelään 350 km ja leveyttäkin on 65 km. Kokonaisuutena luonnonpuisto on vielä suurempi, sillä ympärillä on useita yksityisiä luonnonpuistoja ja se rajoittuu Mosambikin Limbobon ja Zimbabwen Gonarezhoun luonnonpuistoihin. Siellä elää valtava määrä eläimiä, lähes 150 eri nisäkäslajia ja lisäksi paljon lintuja ja matelijoita.
Ja niitä tarinoita - The Big Five
Big Five eläimet ovat norsu, leijona, sarvikuono, puhveli ja leopardi. Ne olivat aikanaan metsästäjien halutuimmat, mutta toisaalta haastavimmat ja vaarallisimmat metsästettävät. Nyt ne ovat monen luonnonpuistossa vierailevan bongauskohde nro 1, niin myös meidän. Tavoitteena oli tietysti bongata kaikki viisi.
Afrikannorsu on suurin maan päällä elävä eläin ja voi painaa jopa 7000 kiloa. Väestönkasvu ja sen vaatima maatalousmaan lisääminen sekä salametsästys ovat tehneet norsusta uhanalaisen. Krugerissä norsuja on alueen kokoon suhteutettuna paljon, jopa liian paljon. Norsu on älykäs ja seurallinen eläin ja se viihtyy laumassa. Afrikannorsulla on suuret korvat ja niitä leyhyttelemällä se viilentää itseään. Mutakylvyt jättävät ihon poimuihin kosteaa mutaa viilentämään kehoa hellepäivänä. Kun norsu heiluttaa korviaan ja tulee kohti, leppoisa norsu on suuttunut ja vähän isommankin eläimen on aika vaihtaa maisemaa.
Eläinten kuningas leijona on ainut kissaeläin, joka elää laumoissa. Se metsästää laumana ja saaliita ovat isommat nisäkkäät kuten seeprat, buffalot ja kirahvit. Metsästyksen hoitavat kevytrakenteisemmat naaraat ja ensimmäisenä ruokapöytään käy tietysti komea uros. Metsästyksen jälkeen onkin taas hyvä levätä ja senhän leijona osaa - se lepäilee noin 20 tuntia vuorokaudessa. Tuolla asenteella siitä tulikin uusi suosikkini😂.
Afrikanpuhveli elää isoissa laumoissa. Tunnusomaista sille on sen suuret kaartuvat sarvet, jotka voivat kasvaa jopa 1,5 metrin kokoiseksi. Vanhat urospuhvelit, joita kutsutaan nimellä Dagga Boys, elävät usein joko yksin tai muutaman uroksen ryhmissä. Ne eivät joko pysy mukana lauman kyydissä tai nuoremmat urokset ovat potkineet ne pois laumasta. Vanhat äreät Dagga Boysit voivat olla hyvin agressiivisia ja hyökätä varoittamatta. Viidestä suuresta puhveli onkin kenties vaarallisin ihmiselle.
Krugerissä elää kaksi sarvikuonolajia - isosarvikuono ja panssarisarvikuono. Isosarvikuonoja on Krugerissa noin 2600, mutta panssarisarvikuonoja vain noin 200. Se onkin erittäin uhanalainen laji. Sarvikuonon paksu nahka ja suuri koko suojelee sitä, ainut vihollinen on ihminen. Sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien takia - itämaisissa vanhoissa hoidoissa uskotaan sarven parantavaan voimaan. Surullisinta tässä on se, että uskomus on virheellinen. Näimme vain yhden sarvikuonon ja senkin yösafarilla. Kuten saimme todeta, sarvikuono liikkuu isosta koostaan huolimatta todella nopeasti (jopa 50 km/h) ja ainut kuva, jonka ehdimme saada oli alla oleva epäselvä otos.
Leopardi on leijonan jälkeen toiseksi suurin kissapeto Krugerissä. Se elää yksin, paitsi parittelun aikaan ja kun emo pitää yksin huolen poikasista. Se saalistaa mieluiten itsensä kokoisia eläimiä vaanimalla niitä, yrittämällä päästä huomaamatta mahdollisimman lähelle ja hyökkäämällä jopa 60 km/h vauhdilla. Leopardi on arka eläin ja mestaripiiloutuja. Siksi se on viisikosta vaikeimmin bongattava. Meillä kävi aikamoinen lottovoitto, sillä näimme leopardin makoilemassa todella lähellä tietä. Koin koko reissun huimimman tunteen, kun leopardi katsoi upean värisillä silmillään vain metrien päästä suoraan silmiini. Ja toisen, kun ajoimme jonkin ajan kuluttua saman paikan ohi - leopardi oli siirtynyt puiden alle piiloon, vain aika-ajoin heilahtava häntä osoitti sen olevan paikalla. Autoja oli kerääntynyt tien varteen ja muutama tyyppi oli noussut autosta ja kävellyt lähemmäs katsomaan - ilmeisesti ajattelivat olevansa leopardia nopeampia - jos nyt ylipäätään jotain ajattelivat…
Antiloopit
Ylivoimaisesti eniten näkemämme eläin oli Impala-antilooppi. Niitä on Krugerissä noin 140 000. Ne viihtyvät teiden varsilla, sillä avoin tie antaa niille pusikkoista maastoa enemmän turvaa saalistajilta. Näimme paljon erikokoisia ja -näköisiä antilooppeja. Suloisin oli ehkä puna-antilooppi. Se on arka, pienikokoinen ja sillä on isohkot korvat. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että se pariutuu eliniäkseen. Niitä näkee joko yksin, kaksin tai poikasten kanssa. Yksinäiset puna-antiloopit eivät joko ole vielä löytäneet pariaan tai ovat menettäneet sen.
 |
| pieni puna-antilooppi |
 |
impala-antilooppeja
|
Savannikoira (wild dog)
Savannikoira, toiselta nimeltään hyeenakoira, on erittäin uhanalainen eläin. Olimme tosi onnekkaita, kun törmäsimme tietä pitkin jolkottavaan koiralaumaan. Koirat näyttävät hiukan hyeenoilta täplikkään turkin takia, mutta ovat kuitenkin eri rotu. Ne metsästävät erittäin organisoidusti. Kun muut juoksivat pitkin tietä, pari koiraa teki tähystysretkiä ympäristöön. Laumaa vastaan tuli isohko gnu-antilooppi ja oli mielenkiintoista nähdä miten ne ryhmittyivät hyökkäykseen. Vahvimmat ja suurimmat koirat juoksivat eturiviin ja pienemmät taakse. Gnu juoksi pakoon ja koirat antoivat sen mennä - ilmeisesti saalis todettiin liian suureksi, niiden suosikkiruokaa on pienempi impala.
Pienikin voi olla suuri
Sittisontiainen (oikeaa nimeä en tiedä) on pikkuinen koppakuoriainen, joka pyörittelee lannasta isoja palloja. Sitä sittisontiaisuros sitten esittelee haluamalleen naaraalle. Jos naaras hyväksyy pallon, niistä tulee pari. Jos ei, uros tekee uuden pallon - vielä komeamman - niin monta kertaa, että naaras on tyytyväinen. Naaras hyppää pallon kyytiin ja uros alkaa kierittää palloa kohti sopivaa kuoppaa. Pari kätkee pallon kuoppaan, parittelee ja naaras munii pallon sisään. Sieltä muna aikanaan kuoriutuu toukaksi ja toukka elää syömällä ympärillään olevaa lantapalloa. Toukkavaiheen jälkeen sittisontiainen putkahtaa maankamaralle. Sittisontiaiset ovat todella hyödyllisiä. Maahan kaivettu lanta ravitsee maaperää. Maailma myös hukkuisi lantaan ilman sittisontiaisia, sillä pelkästään yksi norsu voi kakata 150 kg vuorokaudessa...
Mitä ja missä?
Krugerin luonnonpuisto sijaitsee Etelä-Afrikassa reilun 400 km:n päässä Johannesburgista, joten matka-aikaa kertyy autolla lentojen lisäksi kuutisen tuntia riippuen siitä mistä portista luonnonpuistoon aikoo mennä. Vierailuun kannattaakin varata useampi päivä aikaa. Puistossa voi vierailla joko omatoimisesti omalla autolla tai järjestetyillä safariajeluilla oppaan kanssa, kuten me teimme. Autosta ei saa roikottaa käsiä tai poistua kuin levähdyspaikoilla. Vaikka eläimet eivät näytä välittävän autoista, ne ovat kuitenkin villieläimiä. Rohkea voi pelata kierroksen golfia puiston sisällä olevalla Skukutza Golf Coursella.
Loka-marraskuun vaihteessa, jolloin me vierailimme puistossa, oli kevät. Sää oli hyvin vaihteleva - 38 asteen helteestä alle
20 asteen viimaan. Järjestetyt safarit tehdään
avonaisissa autoissa, joten myös lämmintä vaatetta kannattaa varata mukaan. Toisaalta viileämmällä säällä näkee helpommin eläimiä ja me näimme kaikki, joista etukäteen haaveilimme. No, tosin gebardi olisi vielä ollut kiva, mutta ehkä sitten ensi kerralla😊. Safari oli unohtumaton kokemus - enemmän kuin osasin kuvitella ja kyllä, lähtisin mielelläni uudelleen.
Tarinat kertoi pääasiassa oppaamme Garrett. Garrett oli hauska ja
iloinen kaveri, joka yritti kaikkensa, että näkisimme mahdollisimman
paljon. Ensimmäisenä päivänä ylhäällä mäen laella hän pysäytti auton,
näytti kädellään ympärilleen ja sanoi; ”Welcome to my office.”
Matkaterveisin!
