Langan purkkivärjäys - miten onnistuin?

 Värjäsin viime kesänä puisia helmiä ja korunosia luonnonväreillä. Innostuin siitä tosi paljon. Halusin kokeilla myös langan värjäämistä. Villalangan keittäminen ei kuulosta minusta helpolta. Olen huovuttanut paljon villalankaa, joten tiedän miten helposti se huopuu. Päätin aloittaa värjäyskokeiluni kylmävärjäyksellä eli purkkivärjäyksellä. Siinä lämpö korvataan ajalla, joten mitään hätäisen hommaa se ei ole. Löysin selkeät ohjeet Taidon sivuilta. Tuumasta toimeen - tosi jännää!

Tarvikkeet:

lasipurkki ja kansi

villalankaa (minulla Lankavan Villava-karstalankaa)

alunaa

sipulinkuoria

Aloitin keräämällä lasipurkkiin punasipulin kuoria. Minulla oli purkki astiakaapissa ja sinne keräsin punasipulin uloimmat kuoret ruuanvalmistukseen yhteydessä. Olin lukenut, että siitä saisi vihreää väriä ja sitä halusin. Langaksi valitsin Lankavan Villava-karstalangan, värisävy luonnonvalkoinen. Se on kolmesäikeinen kotimainen 100% villalanka. Kaikki vaikuttaa värjäystulokseen; lanka, langan pohjaväri, sipulinkuoret (minkälaisessa maassa sipulit ovat kasvaneet), käytettävä vesi, huoneen lämpötila, valo… 

Lanka oli valmiiksi vyyhdillä. Lisäsin muutaman pasmalangan, sillä olen erittäin taitava saamaan langan sekaisin ja solmumytyksi. Kun yritin viime kesänä värjätä helmistä punasipulinkuorilla vihreitä, niistä tuli ruskeita. Luulen, että kuoria oli liikaa. Nyt minulla oli 100 g lankaa, joten sipulinkuoria tarvittaisiin 40 g. Punnitsin sipulinkuoret keittiövaaalla - täsmälleen 40 g. Kastelin langan, laitoin purkin pohjalle vähän sipulinkuoria, seuraavaksi tungin lankavyyhdin pään purkkiin. Jatkoin lisäämällä sipulinkuoria ja lankaa vuoron perään. 

Sekoitin 10 g alunaa kuumaan veteen. Otin hanasta niin kuumaa kuin sieltä tuli. Kaadoin veden purkkiin ja lisäsin kuumaa vettä purkin täyteen. Kansi päälle, väliin pala leivinpaperia tiivisteeksi ja sitten alkoi odotus… neljä viikkoa. Minimiaika on kolme viikkoa, sillä vaikka lanka värjäytyisi nopeammin, värin kiinnittyminen kestää.

Purkin alle laitoin varmuuden vuoksi lasikipon. Luin, että purkissa voi alkaa käyminen ja kuohua saattaa tulla yli. Laitoin purkin kodinhoitohuoneeseen tason päälle. Huoneessa on pieni ikkuna, mutta suoraa auringonpaistetta ei ole. Aurinko tehostaisi värjäysprosessia, mutta en uskaltanut viedä isoa purkillista värjäyslientä auringon puolella oleviin huoneisiin - vihreä kuohu parkettilattialla ei ole oikein hyvä juttu...

Seuraavana aamuna riensin ensimmäiseksi katsomaan mitä purkissa on tapahtunut - väri on selvästi alkanut irrota sipulinkuorista - ja vihreää näkyvissä. Jippii, olen innoissani!

Purkki värjäystä seuraavana aamuna.

Viikko värjäyksestä.

 

Viikossa väri muuttui aika paljon, mutta toisen viikon aikana muutosta ei juurikaan ollut. Alan olla vähän huolissani purkin pohjalla olevasta langasta - vihreää väriä ei pohjalla näy, vaikka pohjalla on enemmän sipulinkuoria kuin päällä. Pitäisikö ”soppaa” hämmentää vähän? Päädyin kääntelemään purkkia muutaman kerran ylös ja alas, jotta liemi sekoittuisi.

 

Kaksi viikkoa

Kolme viikkoa

Ja vihdoin - neljä viikkoa ja purkki auki! Olin saanut neuvon, että jälkivärjäämällä voisi tulla kauniin vihreää. Joten kaadoin liemen ensin kattilaan talteen ja sitten otin langan esiin. Huuhdoin langan huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä ja nostin vyyhdin ulos kuivumaan. 

Lanka oli melko, no värikäs. Osittain vihreää, osittain keltavihreää - pääväri oli kuitenkin vihreä ja sitä tässä oltiin hakemassa. Väri on oikein kaunis, luonnollinen. Tosin minun makuuni hivenen liian kellertävä. Olen suunnitellut, että virkkaisin langasta huivin, joten liukuväri ei ole ollenkaan huono. Huiviin tarvitaan enemmän lankaa, joten minulla on kaksi vyyhteä vielä odottamassa värjäämistä.

Innostuin värjäämisestä tosi paljon, laitoin heti toisen vyyhdin jälkiväriliemeen. Lisäsin purkkiin kuumaan veteen liotettua alunaa puolet alkuperäisestä määrästä (eli 5 g). Kansi kiinni ja neljän viikon päästä nähdään minkälaista väriä nyt tulee. Jos väriä ei tartu tarpeeksi, aina voi jatkaa värjäysaikaa tai värjätä uudelleen. Ja olen minä kerännyt sipulinkuoria jo lisää odottamaan, mutta koitan nyt malttaa ja katson ensin minkälainen väri tästä jälkivärjäyksestä tulee.

Purkkivärjääminen oli helppoa - tarvikkeita ei tarvita paljon ja homma oli yllättävän siistiä. Värin muuttumista oli hauska seurata ja lopputulos on, no yllätys, mutta myös hyvin erilainen kuin teolliset värit. Aion ehdottomasti jatkaa värjäämistä! Seuraavaksi voisin kokeilla avocadoa, sen kuorista ja siemenestä pitäisi tulla jotain vaaleanruskean ja vaaleanpunaisen väliltä. Tai sitten voisin kokeilla punasipulinkuoria ja harmaata lankaa tai naapurin kaivovettä - vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. 

Värikästä kevättä!

Kokeilin värjäystä luonnonväreillä

 Taitoliiton vuoden 2022 käsityötekniikka on värjäys luonnonväreillä. Tällä valinnalla liitto on halunnut herättää keskustelua tekstiilien ja materiaalien vastuullisuudesta ja niiden ympäristövaikutuksista. 

Luonnon väriaineet on tunnettu jo tuhansia vuosia, joten mistään ihan uudesta jutusta ei ole kyse. Ensimmäiset ihmisen käyttämät väriaineet olivat maavärejä. Niillä tehtiin luolamaalauksia jopa 15000 eKr. Vanhimmat löydetyt värjätyt tekstiilijäänteet on tehty 6000 eKr. 1800- luvun puoliväliin asti käytetyt väriaineet olivat luonnonvärejä. 1856 englantilainen kemisti William Henry Perkin keksi ensimmäisen keinotekoisen väriaineen. Keinotekoiset värit korvasivat luonnon väriaineet hyvin nopeasti melkein kokonaan. Uusi innostus luonnonvärjäämiseen syntyi 1990 -luvulla. 

Yleisimmin luonnonväreillä varmasti värjätään lankoja, varsinkin villalankoja. Aiemmin olen värjännyt luonnonväreillä kananmunia pääsiäiskoristeiksi. Nyt päätin kokeilla puuhelmien värjäämistä. Sovelsin puuhelmien värjäyksessä lankavärjäyksen ohjeita. Selkeät ohjeet löysin Käsityökekkerit-blogista. Myös Tetridesignin sivuilta löytyy paljon tietoa luonnonvärjäyksestä. Sieltä löytyy myös verkkokauppa, josta voi ostaa materiaaleja värjäykseen.

Pujotin helmet puuvillalankoihin, jotta niitä olisi helpompi käsitellä ja käännellä liemissä. Aloitin värjäämisen purettamalla helmet alunalla. Purettamisella tarkoitetaan värjättävän materiaalin käsittelyä niin että väri kiinnittyy värjättävään materiaaliin paremmin. Aluna on alumiinin ja kaliumin kaksoissuola. Se on yleinen purete-aine. Samaan aikaan keitin toisessa kattilassa punasipulin kuoria ja paria huonoksi mennyttä sipulia. Vastuullinen värjäri ei laita pataan mitään syömäkelpoista. 

Yritin mittailla lämpötilaa, mutta mittari näytti ihan höpöjä. Toisaalta en tiedä onko lämpötilalla niin hirveästi väliä. Tärkeämpää lämpötilan vahtiminen on villalankojen kanssa - liian kuumassa vedessä langat huopuvat.

Siivilöin sipulinkuoret pois ja lisäsin puretettuja helmiä väriliemeen. Jatkoin keittelyä tunnin verran, jonka jälkeen huuhtelin helmiä kunnes väriä ei enää irronnut huuhteluveteen. Ensimmäiseen huuhteluveteen laitoin lorauksen etikkaa. 

Samalla tavalla tein väriliemet myös vanhaksi päässeestä teestä, käytetyistä kahvinpuruista sekä keltasipulin kuorista.

Sitten helmet kuivumaan ja alkoi jännitys, että miltä helmet näyttävät kuivina. Ja hyvältähän ne näyttivät! Värit olivat tosi kauniita. Kuvittelin saavani punasipulista vihreää, mutta väri on tummanruskea. Ei haittaa, väri oli todella kaunis tummanruskea. Väriin vaikuttaa monet asiat, kuten veden laatu, helmien puumateriaali ja samalla ”reseptillä” ei välttämättä tule uudelleen samaa väriä. Mutta se tässä hauskaa onkin. Kaiken ei aina tarvitse olla niin tarkkaan ennakoitavissa.

Lopuksi käsittelin helmet vielä parafiiniöljyllä ja tein niistä rannekoruja. Öljy teki helmiin kauniin kiillon ja väri syveni vielä entisestään. 

Mitään hätäisen hommaa tämä ei tosiaankaan ole - materiaalien keräämiseen menee aikaa, keittely vie myös oman aikansa. Värit ovat melko voimakkaita, joten tarkkana saa olla, ettei tule värjättyä mitään ylimääräistä… meillä on keittiössä valkoinen lavuaari, joten sinne ei passannut kaadella mitään😅.

Mutta kivaa tämä oli ja innostuin ihanista väreistä, joita sain aikaiseksi. Luonnonvärjäys alkoi todella kiinnostaa ja haluan oppia lisää, joten tilasin Anna-Karoliina Tetrin kirjan ”Luonnonvärjäys”. 

Minusta näistä tuli tosi ihania😍. Tykkäätkö Sinä?

Lähteet:

Taitoliitto

Tekstiilikulttuuriseura

TetriDesign

Käsityökekkerit

Luonnonväreillä värjätyt pääsiäismunat

 Pääsiäinen alkaa olla lähellä, joten nyt on hyvä hetki alkaa sunnitella pääsiäisaskarteluja. Olen muutama vuosi sitten värjännyt kananmunia punakaalilla. Pääsiäismunat ovat minulla edelleen tallella munakennossa ja otan ne joka pääsiäinen esiin. Tänä vuonna halusin keltaisia pääsiäismunia.

Kananmunien värjääminen luonnonväreillä on helppoa. Jos haluat värjätä kananmunat aamiaispöytään, niin vielä helpompaa. Vaikeinta värjäämisessä on kananmunan tyhjentäminen, jotta sen voi säilyttää.

Aloita pesemällä kananmunat varovasti. Tee pieni reikä kananmunan kumpaankin päähän. Voit käyttää neulaa tai jotain muuta pientä terävää esinettä. Minä käytin metallista grillitikkua, siitä sai hyvän otteen. Paina varovasti reikä toiseen päähän ja pyöritä reikää pikkuhiljaa suuremmaksi. Tee toiseen päähän pieni reikä. Työnnä kananmunan sisään neula tms, jolla saat rikottua keltuaisen. Sitten puhalla kovaa pienemmästä reiästä, jolloin munan sisus tulee ulos. Tässä testataan keuhkoja! Huuhtele kananmuna huolellisesti ja puhalla myös vesi ulos. 

Laita kananmunat odottamaan ja keitä väriliemet. Melkein mitä vaan voi kokeilla. Punakaalista tulee tosi kaunis tumma sininen väri. Mitä kauemmin kananmunaa liottaa vedessä, sitä tummempi väri on. Valkoiseen kananmunaan väri tarttuu paremmin kuin ruskeaan. Ajattelin tehdä lajitelman hiukan eri värisiä keltaisia. Käytin paprikamaustetta, kurkumaa ja currya. Laitoin pieniin kattiloihin puoli litraa vettä, pari ruokalusikallista maustetta ja noin ruokalusikallisen etikkaa, sen pitäisi auttaa väriä imeytymään. 

Keitin liemiä noin 15 minuuttia - olo oli kuin myrkynkeittäjällä😆. Keittiö tuoksui ihanasti mausteilta. Hiukan piti olla skarppina - meillä on keittiössä valkoiset kivitasot ja lavuaari - kauhean pitkään niissä ei voi noita nesteitä liotella tai pääsee oikeasti siivoushommiin.

Siirsin liemet pienempiin kippoihin, että sain kananmunien päälle painot - tyhjät kananmunat kelluvat iloisesti liemien pinnalla. Laitoin ajastimeen tunnin ja kurkkasin sen jälkeen miltä näyttää. Väri oli jo tarttunut ihan mukavasti, mutta jätin kananmunat vielä pariksi tunniksi likoamaan. Sen jälkeen huuhdoin kananmunat ja vielä kerran puhalsin nesteet ulos.

Tunti väriliemessä 

Kurkumasta tuli minusta kaikken kauneimman värinen, curry on myös ihan kiva, mutta paprika oli pettymys. Olin jostain lukenut, että siitä tulisi vähän oranssi, mutta tämä oli kyllä ihan ruskea. Kaunis, mutta ruskea.

Värjätyistä kananmunista saa tosi kauniita koristeita asetelmiin ja näin tyhjennettynä niistä on iloa monta vuotta.

Mukavia pääsiäisaskarteluja!

Marjukka

ps. Tässä vielä muutama kuva punakaalillavärjätyistä kananmunista. Värierot tulevat siitä kuinka kauan kananmunat ovat olleet liemessä. Tummimmat ovat lionneet monta tuntia. Epätasainen pinta on saatu hieromalla kankaalla kananmunan pintaa kun se on vielä kostea.