Pikkuveljen lippalakki

Sain pyynnön virkata kesähatun pikkuveljelle. Pikku prinsessalle virkkasin viime kesänä useamman kesäisen lierihatun. Pikkuveljelle halusin virkata jotain muuta - ja mikäpäs sopisi pikkuiselle reippaalle pojalle paremmin kuin lippalakki. 

Tämä lippalakki on ehkä paremminkin lippapipo - pikkuveli on vasta 3 kk, joten kesähattukin saa suojata päätä ihan kunnolla. 

 

Ohjeella virkattu lippalakki sopii noin 41-42 cm päänympärykselle, lisäämällä tai vähentämällä alun lisäyskerroksia kokoa voi muokata enemmänkin. Puuvillalanka antaa periksi, joten jos lakki on valmiina vähän liian pieni, venyttämällä siitä saa hiukan isomman. Varsinkin isommalle lapselle hattu kannattaakin virkata aika jämptiksi. Kun lapsi pukee hattua itse, se helposti venyy käytössä.

 

Tarvikkeet:

2 kerää Drops Safran, väri 06 farkunsininen tai 74 pistaasijäätelö 

Virkkuukoukku nro 4

Parsinneula

Pahvia

Käytetyt silmukat:

ps - piilosilmukka

ks - kiinteä silmukka

pp - puolipylväs 

p - pylväs

Ohje:

Työ virkataan kaksinkertaisella langalla. Virkkaa kerrokset spiraalina eli jatka suoraan seuraavalle kerrokselle. Kerroksen vaihtumiskohta kannattaa merkitä silmukkamerkillä.

Virkkaa ihmesilmukkaan 8 ks

Lisäys joka s (=virkkaa kaksi ks samaan silmukkaan) (16)

Lisäys, ks - toista 8 krt (24)

Ks joka s:aan (24)

Lisäys, 2 ks - toista 8 krt (32)

Lisäys, 3 ks - toista 8 krt (40)

Ks joka s:aan (40)

Lisäys, 4 ks - toista 8 krt (48)

Lisäys, 5 ks - toista 8 krt (56)

Ks joka s:aan (56)

Ks joka s:aan (56)

Lisäys, 6 ks - toista 8 krt (62)

Työn halkaisija on nyt n. 14 cm.

Merkitse kerros silmukkamerkillä ja jatka virkkaamalla kiinteitä silmukoita kunnes työn korkeus silmukkamerkistä on 8 cm.

Jatka suoraan lipan virkkaamiseen:

3 ks, lisäys pp:llä, pp, 2 p, lisäys p:llä, 3 p, lisäys p:llä, 3 p, lisäys p:llä, 2 p, pp, lisäys pp:llä, 3 ks, ps (29)

Käänny ja jatka seuraavasta silmukasta. Virkkaa 28 ps. Vedä lanka seuraavasta silmukasta toiselle puolelle.

Käänny ja jatka seuraavasta silmukasta. Huom! Tämän kerroksen silmukat virkataan lipan ensimmäisen kerroksen silmukoihin eli piilosilmukat jäävät näkymättömiin lipan alle. 

3 ks, lisäys ks:lla, 3 pp, lisäys p:llä, 3 p, lisäys p:llä, 3 p, lisäys p:llä, 3 p, lisäys p:llä, 3 pp, lisäys ks:lla, 3 ks, ps. Katkaise ja päättele lanka. 

Jos lippa tarvitsee lisää tukea, voit virkata vielä kerroksen piilosilmukoita.

Tee vielä tupsu tai kaksi. Tupsua varten leikkaa pahvista kaksi halkaisijaltaan 6 cm ympyrää. Tee keskelle halkaisijaltaan 2 cm kokoinen reikä.  Laita pahviympyrät vastakkain ja kieritä lankaa pahvin ympärille. 

 

Mitä enemmän lankaa, sitä tuuheampi tupsu. 

Leikkaa langat pahvien välistä (kts. kuva alla) ja pujota reilu pätkä lankaa pahvien välistä, kiristä ja solmi lanka tiukasti. Ota pahvit pois ja ompele tupsu/tupsut pipoon.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Virkatut hiuspannat

 

Virkkasin pikku prinsessalle pari erilaista kesäistä hiuspantaa. Toisessa on koristeena iso rusetti ja toisessa kukkasia. Hiuspannat on virkattu hiuspantapohjien päälle. Huomaa, että ohjeet on tehty tasapaksuisille pantapohjille.

 

Rusettipanta

Tarvikkeet:

Hiuspantapohja 8 mm

Drops Safran lankaa, väri 10 vaniljakiisseli 

Virkkuukoukku nro 2,5

Parsinneula

Ohje:

Tee ensin päällys hiuspantapohjalle. Mittaa hiuspantapohjan pituus ja virkkaa ketjusilmukoilla yhtä pitkä ketju. Aloita toisesta silmukasta ja virkkaa kiinteitä silmukoita. Virkkaa ketjusilmukka ja käänny - jatka virkkaamalla kiinteillä silmukoilla yhteensä 4-5 kerrosta, korkeus n. 2 cm (tai sopiva määrä, jotta kappale ylettää juuri ja juuri pannan ympäri). Katkaise lanka ja jätä pitkä häntä ompelua varten. Ompele kappale pannan ympärille.

 

 

Rusetti:

Virkkaa 13 kjs (4,5 cm). Jatka toisesta silmukasta ja virkkaa 12 ks, kjs, käänny. Virkkaa 12 ks, kjs ja käänny - toista edellistä kerrosta kunnes työn korkeus on 20 cm. Päättele lanka ja jätä pitkä häntä. Ompele kappaleen päädyt yhteen, älä katkaise lankaa. Taita työ kahtia ja jätä saumakohta keskelle taakse. Tee kappaleesta rusetti kierittämällä lankaa keskikohdan ympäri useita kertoja. Ompele rusetti kiinni hiuspantaan. 

Kukkapanta

Tarvikkeet:

Hiuspantapohja 13 mm

Drops Safran lankaa, väri 01 aavikkoruusu

Drops Safran tai vastaavia puuvillalankojen jämiä

Virkkuukoukku nro 2,5

Parsinneula

Ohje:

Virkkaa kappale pannaan päälle, kuten rusettipannassa, mutta virkkaa kappaleeseen kerroksia kunnes kappaleen korkeus on noin 3 cm. Ompele kappale pantapohjan päälle.

Kukka:

Virkkaa 5 kjs, sulje renkaaksi piilosilmukalla. Virkkaa renkaaseen kjs ja 9 ks. Vaihda väri. Virkkaa 2 kjs. Virkkaa seuraavaan silmukkaan 4 pylvästä. Virkkaa 2 kjs ja piilosilmukka seuraavaan silmukkaan. Jatka näin kerros loppuun. Tee ps samaan silmukkaan, josta aloitit kerroksen (ensimmäiset 2 kjs). Jätä reilu häntä kukan ompelua varten. Tee haluamasi määrä kukkia. Ompele lopuksi kukat hiuspantaan.

 

 

 

Kesäiloa!

 

Pikkuveljen ensimmäinen oma juhla

 Ristiäiset on ihanin ja koskettavin juhla - perhe ja kummit kokoontuvat juhlistamaan pientä ihmettä ja viikkojen jännitys tiivistyy, kun pikkuinen saa nimen. Meillä oli hetki sitten pikkuveljen ristiäiset. Päivänsankari oli hereillä koko seremonian ajan ja tuntui nauttivan ensimmäisestä omasta juhlastaan. Hän jopa väläytti leveän hymyn, kun kuuli oman nimensä - mikä ihana pikku hurmuri🩵

Ristiäisiin liittyy perinteitä ja tärkeitä traditioita. Meillä tärkeässä roolissa on vanha kastemalja, joka on ollut ensimmäisen kerran käytössä minun ristiäisissäni reilu 60 vuotta sitten. Äitini sai sen aikanaan työkavereiltaan häälahjaksi. Pikkuveli oli seitsemäs sukumme jäsen, jonka kasteessa malja on ollut mukana. Kristallimaljan reunaa kiertää hopeinen vanne, johon on kaiverrettu kaikkien kastettujen nimet ja kastepäivät. 

 

Pikkuveljen yllä oli yksinkertaisen kaunis kastemekko, joka on minun äitini tekemä. Mekko on tehty yli 30 vuotta sitten pikkuveljen isälle. Sen jälkeen kaikki perheemme pojat on kastettu siinä, myös pikkuveljen kummisetä. Kastemekon helmaan äitini on käsin kirjonut kaikkien kastettujen nimet. Nyt on kuulemma minun vuoroni jatkaa perinnettä ja taiteilla pikkuveljen nimi mekkoon. 

Tein pikkuveljelle muistoksi kastepäivästä samanlaisen taulun kuin pikku prinsessallekin. Pikku prinsessan taulussa istuskelee pupu vaaleanpunaisessa mekossaan. Pikkuveljen tauluun tein nalleherran vaaleansininen rusetti kaulassa. 

Nalle ja rusetti on virkattu virkkuukoukulla nro 2,5 Scheepjes Catona- langasta, joka on 100 % merseroitu puuvillalanka ja sopii hyvin amigurumeihin. Ilmapallolangat ovat lankakätköistäni löytyneitä suunnilleen saman paksuisten puuvillalankojen jämiä. 

Ohjetta minulla ei ollut - taulu on virkattu ihan omalla  ”virkkaa ja pura” -systeemilläni. Vatsan kohta piti purkaa aika monta kertaa ennen kuin sain siitä mukavan pyöreän ja ”alapainoisen”.  Systeemini on melko aikaa vievä, mutta takaa uniikin lopputuloksen ja sitähän tässä haettiin☺️.

”Joskus hyvin pieni asia voi varastaa ison palan sydämestäsi.”

       - Nalle Puh

Hyvää äitienpäivää kaikille isoisoäideille, isoäideille, äideille ja varaäideille! Voimia teille, joille päivä on syystä tai toisesta raskas❤️

Miten minusta tuli höpsähtänyt mummo?

 Jos seuraat blogiani, olet varmasti huomannut, että olen täysin hullaantunut roolistani mummona. Kun kuulin tulevani mummoksi, olin niin onnellinen, että itkin ilosta. En silti kuvitellut, että höpsähdän näin pahasti. Miten tässä näin kävi?

Monet elämäni arvot olen saanut perintönä - vanhempien ja isovanhempien opit istuvat syvässä. ”Koti, uskonto ja isänmaa” kiteyttää aika hyvin sen hyvinkin perinteisen arvomaailman, johon minut on kasvatettu. Tärkeintä on perhe - niin ajattelen minäkin. 

Olen tyypillinen suorittaja - vaadin itseltäni paljon ja täydellisyyden tavoitteluun ovat liittyneet myös pitkät työpäivät. Ajankäyttö kertoo arvoista. Jos jotain pitää tärkeänä, siihen löytää yleensä aikaa. Arvot tuppaavatkin jäämään melko tyhjiksi ilman tekoja. Ruuhkavuosina sitä pyörittää arkea pysähtymättä miettimään, mikä elämässä on tärkeintä ja vielä vähemmän sitä, ovatko arjen keskellä tekemäni valinnat arvojeni mukaisia.

Kun muistelen omaa lapsuuttani, ensimmäiseksi mieleeni nousevat isovanhempieni kanssa vietetyt hetket. Muistan miten istuimme isäni isän, ukkoni, kanssa savustuspöntön vierellä ja ukko viritti muikkuja pönttöön. En muista häntä mitenkään erityisen puheliaana miehenä eikä siinä istuskellessamme välttämättä paljon puhuttukaan, mutta minulla oli hyvä olla siinä yhdessä. Ensimmäiset maistiaiset muikuista napattiin suoraan pöntöstä, että se oli hyvää. Joka päivä käveltiin kahdestaan ison tien varteen kauppa-autolle ja matkalla minä etsin tienvarresta neliapiloita. Illalla ukko istui tuvassa kiikkustuolissaan, minä kiipesin välillä syliin ja silitin ukon viiksiä - ne tuntui hassulta. 

Samalla tavalla minun vanhempani ovat olleet omille lapsilleni tärkeitä aikuisia. Heillä on mukavia muistoja isovanhempien kanssa yhdessä vietetystä ajasta. Valtava määrä aikaa ja rakkautta on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Vanhemmuudessa ja isovanhemmuudessa on yksi merkittävä ero - kasvatusvastuu on ensiksi mainituilla. Mummona kunnioitan niitä sääntöjä ja ohjeita, joiden mukaan vanhemmat ovat lapsensa päättäneet kasvattaa. Se tekee isovanhempana olosta myös paljon helpompaa - voi vain nauttia yhdessäolosta ja tehdä kivoja juttuja. 

Meillä on pikku prinsessan kanssa usein perjantaisin mummopäivä - käyn aamupäivällä hakemassa hänet meille ja sitten on koko päivä aikaa tehdä kaikkea kivaa. Viimeistään iltapäivällä pappakin liittyy mukaan leikkeihin ja kun pikkuveli vähän kasvaa, saamme vielä yhden leikkikaverin lisää. Yhteiset päivät ovat täynnä touhua. Pienet jalat ovat liikkeessä lähes koko ajan - välillä juostaan piiloon, välillä harjoitellaan tasajalkahyppyjä - mummo ja pappa tietysti myös. Ulkona voimme ihmetellä, miten lumi pöllyää, kun sitä heittää ilmaan. Pikku prinsessa heittää ensin ja sitten hän osoittaa lumikasaa ja sanoo ”mummo” - ymmärrän, minun vuoroni. Lunta lennähtää taas ilmaan ja kun lumihiutaleita osuu pikku prinsessan kasvoihin, kuuluu iloinen kikatus - ”lisää!”

Kun pikku prinsessa sanoo ”mummo”, nostaa kädet ylös ja jatkaa ”syliin”, nostan hänet ylös ja pienet kädet kiertyvät kaulani ympäri - olen pakahtua onnesta. On ihanaa, kun on aikaa - aikaa vain olla, tässä ja nyt. Sylittelemme hetken ja mietin miten kiitollinen olen tästä pienestä ihmisestä, joka opettaa minulle suuria asioita. Mietin myös sukupolvien ketjua - mitä ukkoni mahtoi ajatella silloin, kun istuimme siellä kivellä savustuspöntön vieressä eikä meillä ollut kiire mihinkään.

Ihanaa viikkoa!

PS. Kuvien villatakit olen virkannut Adore Crea-blogin ohjeella. Lisää tietoa villatakista sekä linkki ohjeeseen löytyy jutusta  ”Villaista vaatetta pikkuveljelle”.

Talvivauvan tossut

 Olen aiemmin virkannut suloistakin suloisemmat vauvan tossut Dropsin Muskat langasta. Nyt sain pyynnön tehdä tossut talvivauvalle, joten vaihdoin langan lämpimämpään alpakkasekoitteeseen. 

Aika jännää, että samaan aikaan, kun virkkasin pikku prinsessan pikkuveljelle vaaleansinisiä villavaatteita sain kaksi pyyntöä tehdä pienelle pojalle tossut - toki tein samanlaiset myös pikkuveljelle🩵.

Tossut on tehty saman Hopefulhoneyn ohjeen mukaan kuin aiemmin puuvillalangasta virkkaamani (Pink Lady Baby Booties Crochet Pattern). Ohje on englanniksi, mutta oikein selkeä. Pienet tossut virkkaa nopeasti. Vaihtamalla langan kiiltävästä puuvillalangasta pörröiseen alpakkasekoitelankaan saa tossuista lämpimät ja kivan talviset. 

Virkkasin tossut Viking Garnin Alpaca Bris langasta, väri 320. Langan tukirakenteena on nylonista tehty neulosputki, jonne on puhallettu alpakka- ja merinokuitua. Lanka on tosi ilmavaa ja ”höttöistä”, joten siitä ei kannata virkata liian tiukkaa, muutoin langan söpö pörröisyys ei pääse niin hyvin esiin. Suurin osa langasta on babyalpakkaa (60%), lisäksi 11% on merinovillaa ja 29% nylonia.

Aika hauskaa miten eri näköiset tossuista tulee ihan vaan lankaa vaihtamalla.

Tossujen varsien yläosaan virkkasin kolme kerrosta pylväitä. Tein ketjusilmukoilla narun, jonka pujotin ylimmän pylväsrivin väleihin. Tossuja voi käyttää joko pitkävartisina tai kääntää varren kaksinkerroin.

Mukavaa viikkoa!

Taitoa Kuralan Kylämäessä

Kävin tutustumassa Turun Taito Shopin uuteen myymälään. Taito Shop ja Turun Taitokeskus muuttivat tammikuussa Kuralan Kylämäkeen. Kylämäki on Turun kaupungin omistama museo- ja virkistysalue, jossa ylläpidetään 1940-50 -lukujen mukaista maalaismiljöötä rakennuksineen, puutarhoineen ja laidunniittyineen.

Uusi myymälä on valoisa ja avara. Myyntituotteiden lisäksi tilaa on somistettu vanhoilla kalusteilla ja tietysti joka puolella näkyy kauniita käsitöitä. Tilan perällä on suuri pöytä odottamassa innokkaita käsityökurssilaisia ja kangaspuiden klonksutus luo leppoisaa tunnelmaa. Taito Shopissa on myynnissä ihanien lankojen, käsityötarvikkeiden ja tekemispakettien lisäksi paikallisten käsityöläisten tekemiä käsitöitä - myös minun tekemiäni VirkkausKoukussa patalappuja ja sydämiä❤️. Molemmat on virkattu 100% villalangasta ja huovutettu pesukoneessa. Aikas kivoja vaikka lahjaksi… jos nyt pieni omakehu sallitaan☺️

Minulla on ollut tapana joka vuosi opetella joku uusi käsityötaito Taitokeskuksen kursseilla. Uuden oppiminen on tosi kivaa! Tämän vuoden juttu on minulla vielä päättämättä - opettelisinko keramiikkatöitä, kutomaan räsymattoja, tekemään sandaalit vai maalaamaan villalla? Ehkä raivaan kalenteriin tilaa tiistai-iltapäiviin ja osallistun taitotiistain työpajoihin. Nyt maaliskuussa siellä tehdään pieniä puutöitä, huhtikuussa aiheena ovat linnut ja toukokuussa piirretään ja maalataan teemalla Ihana valo!

Käytyäni Taitokeskuksessa kävelin Kylämäen vanhojen rakennusten välissä kulkevaa hiekkatietä ja muistin miten reilu parikymmentä vuotta sitten kävimme täällä lasteni kanssa heidän ollessaan pieniä. Kesällä täytyy tulla uudelleen ja ottaa myös pikku prinsessa ja pikkuveli mukaan!

Kylämäessä on todennäköisesti asuttu jo 600-luvulta lähtien. 1600-luvulla kylän muodostivat kolme taloa - Kohmo, Rasi ja Huhko. 1700-luvulla lainsäädäntö mahdollisti talojen jakamisen perillisten kesken ja kantatilat jaettiin tuolloin kahtia. Nykyiset talonnimet saatiin liittämällä talojen nimiin Iso- ja Vähä-etuliitteet. Nykyiset talot ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, saattaapa taloissa olla säilynyt osia jopa 1700-luvulta. Alkuperäiset omistajasuvut luopuivat maanviljelyksestä 1960-70 -luvuilla ja alueella tehtyjen kaivausten jälkeen mäki suojeltiin muinaismuistolailla. 

Kylämäkeä ympäröivät niityt ja laidunmaat. Pihapiireissä vaalitaan vanhoja perinne- ja hyötykasveja. Kesäisin niityillä laidunnetaan maatilan eläimiä - ne ovat tärkeä osa perinnemaisemaa. Alueen päärakennus, Iso-Kohmon talo, on sisustettu ajan henkeen ja kesällä siellä voi seurata talon emännän arkipuuhia. Kylämäen niityillä laiduntavat eläimet ovat niitä samoja, joita alueella oli myös tuohon aikaan. Hedelmäpuut ja marjapensaat ovat alkuperäisiä - ne on istutettu ennen talvisotaa. On kuin koko mäki olisi viety takaisin menneeseen maailmaan. 

Taitokeskus sopii mainiosti Kuralan Kylämäen perinteitä kunnioittavaan ympäristöön. Kylämäki on elävän historian museo, jossa mennyt aika tulee tutuksi toiminnan avulla. Myös käsityötaidot ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä. Kylämäessä on aiemminkin voinut harjoitella kädentaitoja entisiä työtapoja esittelevällä kokeiluverstaalla. Nyt museon ja Taitokeskuksen yhdistettyä voimansa Kylämäestä tulee todella mielenkiintoinen tekemisen ja kokemisen matkakohde.

Ihania kevätpäiviä!

Lisää tietoa:

Taitokeskuksesta

Kuralan Kylämäestä

VirkkausKoukussa-tuotteista

Villaista vaatetta pikkuveljelle

 Täällä on kuulkaas mummo ollut ihan täpinöissään, sillä pikku prinsessa sai pikkuveljen🩵. Voi miten hurjan pikkuinen hän onkaan! Ja niin suloinen - nukkuu, tuhisee, mutristelee suutaan - mummo on taas ihan myyty! 

Arvaat varmasti, että olen tässä pikkuveljen tuloa odotellessani virkkaillut kaikenlaista pikkuista… ja enimmäkseen vaaleansinistä. 

Ei siitä kauan ole, kun virkkasin pieniä vastasyntyneen vaatteita pikku prinsessalle, ja silti on ollut tosi vaikea hahmottaa miten hurjan pieniä ne vastasyntyneen vaatteet oikeasti ovat. Moneen kertaan on pitänyt mitata, että riittääkö tämä mitta ihan oikeasti! 

Talvivauvana pikkuveli tarvitsee lämmintä ylle, joten tein hänelle suloisen villavaate-setin: pipon, villatakin ja villapöksyt. Ohjeet vaatteisiin löysin Adore Crea -blogista. Sieltä olen aiemminkin löytänyt kivoja ohjeita pikkuisiin vaatteisiin. Ohjeet ovat englanniksi, pienimmät koot ovat ilmaisia ja isommat maksullisia. Alla linkit ohjeisiin: 

pipo

pöksyt

villatakki

Lankana käytin samaa kuin ohjeessa oli käytetty - Dropsin Baby Merinoa, joka on melko ohutta ja ihanan pehmeää. Lanka on nimensä mukaisesti 100% merinovillasta tehty vauvalanka, se ei kutita ja sopii vauvan herkälle iholle. Väriksi valitsin ihanan hempeän vaaleansinisen - väri nro 53, kaste. 

Näitä pieniä vaatteita on ihana virkata - vauvalangat tuntuvat ihanan pehmeiltä käsissä ja pikkuiset tekeleet valmistuvat nopsaan. 

Aurinkoista viikkoa!