Oranssin paluu ja vanhat korvakorut

 Jos olet seurannut blogiani pidempään tiedät viehtymykseni oranssiin väriin. Uusi ihastukseni vihreä on kesällä jättänyt oranssin melko hyvin jalkoihinsa. Kävin lauantaiaamuna hakemassa pinaattia smoothieen pihalta ja näin perunamaan viereen keväällä kylvämieni kesäkukkien joukossa kauniin yksittäisen kukan. Se oli erikoisen haalean oranssin värinen - väri oli niin kaunis! Nappasin kukan mukaani laitettavaksi pikkumaljakkoon - perunamaan vieressä risuttuneessa kukkaviljelmässäni sen kauneus menisi hukkaan. Katselin kukkaa aamiaisella ja oranssi suorastaan valtasi minut. Olimme iltapäivällä lähdössä teatteriin ja tänään olisi pakko laittaa jotain oranssia päälle.  



Olimme menossa katsomaan Turun kaupunginteatteriin Cabaret-musikaalia. Se on ollut lempimusikaalini 13-vuotiaasta asti. Olin silloin Lappeenrannan kaupunginteatterin nuorisokerhossa. Kerholaisina saimme käydä ilmaiseksi teatterinäytöksissä ja silloin näin Cabaretin ensimmäisen kerran… ja toisen ja kahdeksannen. En enää muista, miksi näytelmä oli silloin niin hyvä. Yksi syy lienee pikkutytön ihannoima pääosan esittäjä, mutta muitakin varmasti oli. Turussakin olen menossa katsomaan näytelmää jo toiseen kertaan. Nyt Cabaretissa minua viehättää musiikki ja myös tarina. Lisäksi Turun kaupunginteatterin esityksessä seremoniamestaria esittävä Miiko Toiviainen on aivan huikean hyvä roolissaan.

No mutta, nyt karkasin aiheesta. 



Olin siis silittänyt edellisenä iltana vihreän mekon valmiiksi, mutta tänään piti olla oranssia. Ja kyllähän minulta oranssia löytyi. Lempikesäkassini on voimakkaan oranssi, samoin päivänäytökseen sopivat reilut tossut. Kaikkien aikojen ensimmäinen blogikirjoitukseni oli eteläafrikkalaisesta mohairlangasta virkatusta huivista. Huivi toistaa uskomattomasti kukan väritystä - ja on aivan ihana. 



Lopuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhat virkatut korvakorut - iloisen oranssit. Olin jo lähes unohtanut nämä. Ne vielä keikkumaan korviin. Voiko iloista oranssia olla liikaa? 




Linkit ohjeisiin:

Oranssi pörröhuivi

Kesäkassi pellavanarusta

Virkatut korvakorut


Iloista syksyä!






Virkatut korvakorut metallilangasta

Korujen teko on hauskaa, joten etsiskelen jatkuvasti uusia ideoita. Aiemmissa jutuissa olen tehnyt rannekoruja kivihelmistä, virkannut korvakoruja ja myös huovuttanut korvakoruja, niin ja tehnyt koruja korubetonista. 

Nyt löysin hopeoidun kuparilangan. Tämä on hauskaa! 

 


Työkaluksi hankin sivuleikkurit metallilangan siistiä katkaisua varten. Korvakorukoukkujen ja -renkaiden kiinnittämiseen minulla oli jo pyöreäkärkiset ja lattapäiset korupihdit. Metallilangan lisäksi tarvitaan välirenkaita ja korvakorukoukkuja. Omani ovat hopeisia. Metallilankaa löytyy monenlaista ja eri paksuista. Minä valitsin hopeoidun kuparilangan, joka on ohuelti emaloitu. Emalointi estää tummumisen. Langan paksuus on 28 ga. Mitä isompi numero, sitä ohuempi lanka.

Aloitin virkkaamisen 1,5 koukulla. Virkkuukoukuksi kannattaa valita metallinen, eikä sitä isoäidiltä perittyä lempparia, sillä lanka voi tehdä koukkuun jälkiä. 

Tein langasta pienen ympyrän ja sitten virkkasin kiinteitä silmukoita pari - kolme kerrosta ympärille. Metallilangan virkkaaminen on yllättävän vaikeaa. Metallilankaa ei voi purkaa eikä silmukoita kiristää tavalliseen tapaan. Lanka ei veny, joten silmukoista tulee vähintään virkkuukoukun kokoisia. 

Tässä linkki videoon, jossa virkataan metallilangasta kukka ja ketjua. Videosta saa hyvän käsityksen miten lanka toimii virkatessa.




Lopputuloksena oli korvakorut, jotka ovat virkattuja sotkukasoja. Mutta toisaalta lopputuloksen ei tarvitsekaan olla teollisen tarkkaan tehdyn näköistä, nämähän ovat käsityötä. 

 

 

Seuraavaksi kokeilin tehdä isomman renkaan. Ensin virkkasin ketjusilmukoista ympyrän ja sitten yksi kerros kiinteitä silmukoita.

 

 





Seuraavat virkkasin isommalla koukulla (3), niistäkin tuli kivat.

 

 

Metallilangan virkkaaminen on haastavaa, mutta harjoittelemalla lopputuloksena on mahdollista saada upeita koruja. Minun kärsivällisyyteni ei niin pitkään harjoitteluun taida riittää, mutta pidän näistä ”sotkukasakorvakoruistakin”.

 




Syksyn värejä korvakoruihin

Törmäsin lankakaupassa pyörivään telineeseen täynnä muliinilankoja. Mitä ihania värejä! Upeita vihreitä, petrolin värisiä ja ruosteenpunaisia eri sävyissä. Näistä tulisi ihania syksyisiä korvakoruja…



Muliinilanka on erittäin suosittua kirjontalankana. Langassa on kuusi säiettä, jotka saa erotettua. Se on tehty laadukkaasta puuvillasta, kaksinkertaisen merseroinnin takia langassa on upea kiilto. Lankaa on yhdessä pikkuvyyhdissä 8 metriä ja värisävyjä löytyy hurja määrä. 

Olen aiemminkin virkannut korvakoruja, jutun löydät täältä. Silloin kaikki ei mennyt ihan putkeen. Mutta muutamat korvakorut on olleet minulla käytössä. Kokeillaan taas 😅.




Tarvitset yksiin korvakoruihin 2 muliinilankavyyhteä, korvakorukoukut (minulla hopeiset) ja välirenkaat. Virkkasin korvakorut virkkuukoukulla nro 2. Usean kokeilun ja purkamisen tuloksena parit korvakorut pääsevät jatkoon.


Kukkakorvakorut:

Virkkaa 8 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne renkaaksi piilosilmukalla.

Virkkaa 4 kjs (=pylväs+kjs) ja 11 pylvästä ja väliin ketjusilmukka, sulje kerros piilosilmukalla kolmanteen ketjusilmukkaan. (Vaihtoehtoisesti voit tehdä tämän kerroksen virkkaamalla 24 pylvästä).

*Virkkaa 4 kjs:aa, tee kiinteä silmukka seuraavaan ketjusilmukkaan*, toista * *-väliä kerros loppuun. (Jos virkkasit edellisellä kerroksella 24 pylvästä, virkkaa nyt kiinteät silmukat joka toiseen pylvääseen). Virkkaa viimeinen neljän ketjusilmukan ketju näin; kaksi ketjusilmukkaa, pylväs aloitusketjusilmukaan. Näin saat ketjusilmukkakaaren näköisen kaaren, mutta jäät kaaren keskelle.

*Virkkaa 4 kjs:aa, kiinteä silmukka seuraavan ketjusilmukkakaaren keskelle*, toista * *-väliä kerros loppuun. Sulje kerros piilosilmukalla.

Halutessasi voit vielä tehdä kerroksen virkkaamalla jokaiseen ketjusilmukkaketjuun 4-5 kiinteää silmukkaa. Lopputulos on vähän jämäkämpi, mutta ei niin kepeä.

Sulje kerros piilosilmukalla ja vedä lanka silmukasta läpi. Jätä langanpätkä sen verran pitkäksi, että saat pääteltynä sen neulan kanssa. Lopputuloksesta tulee huomaamattomampi kuin jos päättelet virkkuukoukulla.



Toiset kukkakorvakorut:

Ihmesilmukka

Virkkaa 4 ketjusilmukkaa (=pylväs ja kjs), jatka virkkaamalla 11 pylvästä ja väliin kjs. Sulje kerros piilosilmukalla.

Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen ketjusilmukkaan kolme pylvästä yhteen ja väliin 4 ketjusilmukkaa. Korvaa ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla. Sulje kerros piilosilmukalla ensimmäisen kolmen pylvään ryhmän päälle.

Virkkaa 5 kiinteää silmukkaa jokaiseen ketjusilmukkaketjuun. (Tämän kerroksen voi myös jättää pois). Sulje kerros piilosilmukalla, katkaise lanka ja vedä silmukasta läpi. Päättele kuten edellä.

Korvakoruista saat isommat, jos teet pylväsryhmät kaksoispylväillä.





Pyörä-korvakorut:

Virkkaa 8 ketjusilmukkaa ja yhdistä ympyräksi piilosilmukalla.

Virkkaa renkaaseen 3 kjs:aa (=ensimmäinen pylväs) ja 19 pylvästä. Sulje kerros piilosilmukalla.

Virkkaa neljä ketjusilmukkaa (=ensimmäinen pylväs ja kjs). Virkkaa jokaiseen pylvääseen pylväs ja väliin ketjusilmukka. Sulje kerros piilosilmukalla.

Virkkaa jokaiseen ketjusilmukkaan kolme kiinteää silmukkaa. Sulje kerros piilosilmukalla ja vedä lanka silmukasta läpi. Päättele lanka.

Korvakorun kokoa voit pienentää virkkaamalla ensimmäisen pylväskerroksen tilalle kiinteitä silmukoita ja kasvattaa virkkaamalla toisen pylväskerroksen kaksoispylväillä (kaksi langankiertoa aluksi yhden sijaan). Tarkista silmukoiden määrä sopivaksi.

Korvakorut voi jättää joko näin tai kovettaa vesi-erikeeper-seoksella. Sekoita puolet vettä ja puolet erikeeperiä. Sivele seosta korvakoruille ja anna kuivaa.




Aurinkoista ja värikästä syksyä🍁!

Marjukka








Virkkuukoukut syrjään - nyt betoniaskarrellaan

 Betonin rouheus viehättää minua. Sitä käytetään nykyisin monessa paikassa, askartelun lisäksi myös sisustuksessa.

Aloitin betoniaskartelun tekemällä kerrosvadin. Olen halunnut kerrosvatia jo kauan, mutta sopivaa ei ole kävellyt vastaan. Sitten näin väliosat tee-se-itse-kerrosvatiin. WAU! Ensin ajattelin tehdä kerrosvadin vanhoista alpakkalautasista, mutta sitten löysin muotit kerrosvadin lautasten valamiseen. 



Lautasten keskelle tarvitaan reiät väliosien kiinnittämistä varten. Vaihtoehtona on joko laittaa keskelle joku tappi valuvaiheessa tai porata valmiiseen lautaseen reiät. Poraaminen kuulosti hankalalta - niin luulin🙄. Laitoin lautasen keskelle pienet noin 0,5 cm halkaisijaltaan olevat muoviputkenpätkät ja teippasin ne kiinni.

 


 

Seuraavaksi sekoitin betonin ja kaadoin sitä lautasmuotteihin ja yritin levittää massan tasaiseksi. Se olikin hankalaa… teipit olivat koko ajan tiellä ja massakin taisi olla vähän turhan paksua. Tässä vaiheessa ei näyttänyt kovin hyvältä. Sain kuitenkin betonin lautasille, mutta hivenen jännitti että tuleeko tästä mitään… vielä kaksi tuntia odottelua ja muotit voisi irrottaa.

 

 

En saanut muotteja ehjänä irti, vaikka olin ohjeen mukaan öljynnyt muotit ennen betonin laittamista. Toivotaan, että tämä kuitenkin onnistuu! Lautaset olivat alapuolelta tosi kivan näköiset, mutta päällipuoli oli tosi röpöllinen ja suorastaan ruma. Luin uudelleen ohjeet ja siellä oli, että tässä vaiheessa voisi hiekkapaperilla hioa lautasia. Hiekkapaperi esiin ja ulos hommiin! Hinkkasin tosissani ja kyllähän ne silenivät jonkin verran. Suurin lautasista meni valitettavasti rikki innokkaassa käsittelyssäni, mutta kaksi pienintä säilyivät ehjänä.

Seuraavana päivänä kokosin lautasista kerrosvadin ja siitähän tuli söpö. Tämmöisenä pienempänä sille on helpompi löytää kaapista tilaa. Pinta on "pölyävä", joten jokin pinnoitus tai lakkaus sille pitää vielä tehdä, mutta muuten tästä tuli oikein kiva. 

Löysin netistä ohjeita käsittelyyn ja yksi vaihtoehto oli mehiläisvahalla käsittely. Sitä minulta löytyy työpöytä-projektin jäljiltä, joten kokeilin sitä ja ihan hyvä tuli. Pinta tummui aavistuksen, mutta ero on pieni.




Askartelubetoni ei saa minua vielä hyppimään riemusta, mutta Pinterestissä erilaisia betoniaskarteluja selaillessani olen törmännyt myös korubetoniin. Betonista tehdyt korut ovat ihanan rouheita ja kun niitä koristelee kiiltävillä maaleilla ja koristehippusilla, niistä tulee tosi makeita. Betonin rouheus yhdistettynä kiiltävään materiaaliin on kiehtova. Viimeinen sysäys minulle oli, kun näin  Madam B.C:n blogissa tosi kivat betoninappikorvikset. Suosittelen muutenkin seuraamaan blogia, siellä on paljon kivoja juttuja. 

Eihän siinä muu auttanut kuin hankkia korubetonia ja muotteja, ja lähteä kokeilemaan…




Korubetoni on samantapaista kuin askartelubetoni, mutta hienompaa ja kevyempää. Betoni sekoitetaan veteen, kaadetaan silikonimuotteihin ja annetaan kuivua 12 tuntia. Sekoitin betonin muovisessa kertakäyttömukissa pienellä puutikulla, jotta tarvikkeita ei tarvinnut pestä käytön jälkeen. Betonia ei kannata päästää viemäriin.

Kun betoni on muotissa, kannattaa muottia vähän kopauttaa, jotta ilmakuplat lähtevät. Sitten vaan odotetaan, että betoni kuivaa. Käyttämällä valmiita korumuotteja saa koruja, joissa on reikä ripustusnarua tai -ketjua varten valmiina. Ohjeissa lukee, että muottiin kannattaa sivellä öljyä, jotta muotti irtoaa helpommin. Tein aluksi niin, mutta vaikka myöhemmin en öljyä laittanut, niin muotit irtosivat ihan hyvin. 



Korujen valaminen on sotkuista, mutta yllättävän helppoa. Kuvassa näkyvillä mustilla muoteilla tuli onnistuneita koruja, eikä yksikään mennyt pilalle. Lisäksi minulla on silikonimuotti, jossa on useampi pienempi muotti samassa levyssä.



Kun korut ovat kuivaneet, niitä voi tarvittaessa vähän hioa hiekkapaperilla, ettei reunoihin jää teräviä kohtia. Sitten mieleiset koristelut, ripustusnaru tai -ketju paikalleen ja korut ovat valmiit. 



Minä käytin koristeluun hopean väristä glitterimaalia, mokan väristä metallimaalia ja saman värisiä liimattavia koristehippuja. Maalasin vain osan korusta, jotta ihanan rouhea betoni jää myös näkyviin. Kiiltävä maali ja rouhea betoni on kivan ristiriitainen yhdistelmä. Osassa laitoin koristehippuja ensin muotin pohjalle ja kaadoin betonin siihen päälle. 



Käytin koristelussa myös pieniä metalliriipuksia. Koristeluun voi käyttää melkein mitä vaan; lyöntimetallia, painaa helmiä tms. kosteaan betoniin jne. Yksilöllisen korun saa myös lyömällä meistin kanssa metallilaattaan nimikirjaimen ja liittämällä sen betoniriipukseen. Ripustukseen käytin mustaa vahattua puuvillanarua, ohutta nahkanarua tai metalliketjua.

Minä tykkään näistä betonikoruista tosi paljon, entä sinä?

 

ps. Koruja syntyi niin paljon, että jos haluat betonikorun, etkä halua tehdä sitä itse, kurkkaa tänne.





















Rannekorut kivihelmistä

 Eikös se mene niin, että poikkeus vahvistaa säännön? Päätin maaliskuussa kun aloitin tämän virkkausblogin, että virkkaus on aihe, jossa pysyn. No, menihän siinä kolme kuukautta ennen kuin lipsuin😅. Virkkaustarvikkeita etsiessäni törmäsin korukivistä tehtyihin helmiin. Tilasin niitä ja tein muutaman rannekorun itselleni ja lahjaksi muutamalle ystävättärelleni. Niistä tuli niin kivoja, että haluan jakaa ne myös teille🧡.



Korukiviä on monia erilaisia ja niillä sanotaan olevan myös erilaisia vahvistavia ominaisuuksia. Valitsin kiviksi amatsoniitin, huurretun karneolin, jaden kahdessa eri värissä ja kirsikankukkajaspiksen. Valinnat tein värin ja ulkonäön perusteella, mutta lahjoiksi tekemiini rannekoruihin liitän myös tarinan kivistä ja niiden hyvää tekevistä ominaisuuksista.



Amatsoniitti on vihreä kivi, jonka nimi tulee Amazon-joesta. Kiven sanotaan olevan onnea tuottava ”toivon kivi”.


Jaspis on voimakas fyysinen parantaja. Se toimii hitaasti, joten sitä kannattaa käyttää kauan. Jaspiksia on monen värisiä. Ihastuin tähän suloisen vaaleanpunaiseen kirsikankukkajaspikseen. Vanhoissa legendoissa jaspista kutsutaan ”Kaikkien kivien äidiksi”.


Karneoli on tärkeimpiä voimakiviä. Se rohkaisee elämään hetkessä, tuo elämään vireyttä ja intohimoa.


Vihreä jade on Kiinassa viisauden ja kypsyyden kivi. Se vahvistaa uskoa unelmiin.


Oranssi jade on rauhallisesti voimistava kivi, joka tuo iloa ja onnellisuutta elämään.


Koruihin tarvitaan 

- kivihelmiä. Ostin osan helmistä nauhoissa, joissa oli hiukan alle 50 helmeä. Yhdestä nauhasta riitti helmiä kahteen rannekoruun. Osan ostin 10 helmen erissä. Helmien koko on n. 8 mm ja reikäkoko 1 mm. 

- 0,7 mm läpinäkyvää joustolankaa

- kiinnityshelmi-putkia 2x2 mm

- 4 mm päällyshelmiä

Työkaluna minulla oli aiemmin hankkimani korupihdit.





Pujota sopiva määrä helmiä joustolankaan. Pujota kiinnityshelmi lankaan. Ota lanka sormen päälle niin että kiinnityshelmi on sormen päällä. Kiristä helmen läpi menevää joustolankaa kohti sormea ja työnnä samalla vastakkaiselta puolelta toinen joustolangan pää myös kiinnityshelmen läpi. 

 



Kiristä joustolankaa niin, että ylimääräistä ei jää, mutta lanka ei myöskään ole kireällä. Purista kiinnityshelmi litteäksi pihdeillä. Katkaise ylimääräiset langat. Laita päällyshelmi kiinnityshelmen päälle ja purista se kiinni pihdeillä. Valmis!








Lähteet:

https://www.villihelmi.fi/shop/index.html

https://www.auroradesign.fi/uskomuksia-jalokivien-vaikutuksista

https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/selvita-minka-kiven-energiaa-tarvitset-juuri-nyt-elamaasi-rubiinin-tarjoamaa-energiaa-vai-jaden-tyyneytta






Professional Blog Designs by pipdig