Mummolan virkattu päiväunipeitto

 Pikku prinsessa kasvaa huimaa vauhtia - tuntuu, että joka kerran kun näen hänet, hän on paljon vähemmän vauva ja enemmän pikkutyttö. On niin ihana seurata hänen touhujaan - miten hän opettelee konttaamaan tai miten käsien koordinaatio ja hienomotoriikka kehittyy. Näin mummona on aikaa pysähtyä pienen ihmeen edessä ja vain olla ja nauttia. 

Pikku prinsessan kasvaessa odottelen jo yökyläilyjä ja kiireettömiä lötköttelyhetkiä, joita vietämme yhdessä ihmetellen maailman menoa, käpertymistä päiväunille ja iltasatuhetkiä. Näitä hetkiä ajatellen tein päiväunipeiton tänne mummolaan. Mummolan päiväunipeitto ei voi olla ihan tavallinen, joten tässä peitossa seikkailee erilaisia eläimiä.

Hankin kirjan 3 D granny squares, jossa on ohjeita erilaisiin kuviollisiin isoäidinneliöihin. Sieltä löytyy niin eläimiä, hedelmiä kuin kukkiakin. Kirjan avulla pääsin hyvään vauhtiin. Halusin jokaisen eläimen olevan erilainen. Kirjasta löysin monta kivaa ohjetta - rapu, karhu, possu, lammas, koira, kissa, leijona ja flamingo on tehty kirjan ohjeilla tai niitä hiukan soveltaen. Loput olen tehnyt enemmän tai vähemmän omasta päästä. Kun olin tehnyt muutaman eläimen, ei ohjetta juurikaan tarvinnut. Loput on tehty varioimalla; samanlainen pää - korvat, kuono ja väritys vaihtelee eläimen mukaan. Lisää ideoita eläimiin löysin netistä ja Pinterestistä selailemalla virkattuja ja neulottuja eläimiä sekä piirroskuvia elämistä.

Välipalan ohjeen löysin Thoresby Cottagen sivuilta. Sieltä löytyy myös lampaan ohje. Sivuston ylläpitäjä on yksi ostamani 3D granny squares kirjan kirjoittajista.

Peiton tekoon meni aika paljon aikaa, mutta se oli myös tosi hauskaa. Lankana käytin pääasiassa Dropsin Safrania. Se on pehmeä 100 % puuvillalanka ja sopii hyvin pienen lapsen peittoon. Osa langoista on kätköistäni löytyneitä suunnilleen samanpaksuisia puuvillalangan jämiä. Virkkuukoukku nro 2,5 sopi minun käsialaani ja lankaan mukavasti. Peitossa on 24 eläinpalaa ja 24 yksiväristä palaa. Palat on yhdistetty virkkaamalla ja lopuksi virkkasin vielä peiton ympäri kaksi kerrosta pylväitä. Peiton koko on 70 x 90 cm.

Alunperin tarkoitukseni oli ommella peiton alapuolelle kangas peittämään epäsiistiä taustaa. Palat on nimittäin virkattu niin, että ensin keskelle on virkattu eläin ja pohjaväri on virkattu eläimen ympärille. Korvat ja muut härpäkkeet on joko virkattu kiinni eläimeen tai ommeltu kiinni jälkikäteen. Näinollen tausta ei ole yksivärinen vihreä. Sopivan kankaan löytäminen oli kuitenkin haastavaa ja päädyin lopulta jättämään peiton ihan vaan virkatuksi - kääntöpuoli on ruma, mutta eipä sitä tarvitse katsella. 

Tykkään peitosta tosi paljon! Monista eläimistä tuli tosi hauskoja - en osaa päättää mikä niistä on suosikkini - ehkä pöllö… tai leijona… apinakin on kiva… ja hevonen…

Virkkausterveisin

Kaunista kotiin - virkattu torkkupeitto

 Nyt kun sähkön hinta alkaa lähteä laukalle, kaikki varmastikin laskevat kodin sisälämpötilaa. Minä olen aina tykännyt, että kotona on vähän viileää. Makuuhuoneessa meillä on talvellakin patteri kokonaan kiinni.

Kun kotona on viileää, torkkupeitot ovat mukavia lämmikkeitä kun lukee tai katsoo TV:tä. Niitä on kiva olla useampikin, vähän eri paksuisia ja näköisiä. Löytyy sitten sopiva niin vilukissalle kuin vähän lämminverisemmällekin. Ja ovathan ne kauniita sisustuselementtejä.

Meillä torkkupeittoja on aika monta. Olen aiemmin kertonut muhkeasta torkkupeitosta ja ihanasta kalevalapeitosta. Tuo muhkea peitto on nuoremman poikani suosikki - todella lämmin. Itse pidän ulkonäön puolesta eniten kalevalapeitosta - se nyt vaan on niin kaunis. Mutta torkkupeitto, jota yleensä käytän, on Drops Designin ohjeella tehty ”Do as You Dream” -peitto.

Peitto on virkattu Dropsin Lima-langasta. Lanka on 65% villaa ja 35% alpakkaa. Lankaa on mukava virkata ja se on kivan tuntuista. Lankaa kului 850 g.

Miksi minä sitten tykkään käyttää juuri tätä peittoa? Peitto on tehty aika reikäisistä paloista, joten se ei ole hirveän paksu - minä kun en ole kuuman ystävä. Lisäksi tykkään peiton tuntumasta, se on mukavan pehmeä eikä kutita.

Minkälainen Sinun lempipeittosi on? Tykkäätkö enemmän oikein muhkeasta ja lämpimästä vai vähän ohuemmasta?

Lämmintä syksyä!

 

Toivepostaus - muhkea torkkupeitto

 Muutama vuosi sitten muhkeat chunky-torkkupeitot olivat iso hitti. Minäkin lämmittelin sellaisen alla - niin kuin puoli sukua😊. Nyt minulta kyseltiin ohjetta muhkeaan torkkupeittooni - joten tässä tulee.

Jos olet lukenut blogiani enemmänkin tiedät, että minä virkkaan - en neulo. Tämä torkkupeitto on yksi ja oikeastaan ainut poikkeus. Vasen käteni ei kestä enää neulomista, pari vuotta sitten vielä vähän. Se ei minua haittaa, sillä virkkaaminen on kivaa ja siitä on tullut se mun juttu. Yritinkin tehdä chunky-torkkupeittoa ensin virkkaamalla, mutta lankaa kului todella paljon ja lopputulos oli liian paksu. Siitä tämä syrjähyppy neulomusten puolelle.

Peitto on todella helppo tehdä. Tarvitaan paksua lankaa, hurjan isot puikot ja hartiavoimia kannatella peittoa - valmis peitto nimittäin painaa. 

Minä tein peiton Adlibriksen Chunky Wool langasta. Lanka on yksisäikeinen 100% villalanka. Lankaa myydään 200 g:n vyyhdissä, sekä yksittäin että viiden vyyhdin pakkauksissa. Pesuohjeena on käsinpesu max 30 asteessa ja tasokuivaus. Tosin villalle riittää usein pelkkä tuuletus. Puikkosuositus on 15-20. Minä käytin pyöröpuikkoa nro 25 - eli kyseessä oli enemmänkin puukepakot kuin puikot. Eikä minusta olisi haitannut, vaikka puikot olisivat olleet vielä suuremmat.

Ohje:

Luo 43 silmukkaa, neulo vuoron perään kerros oikeaa ja kerros nurjaa. Kun lanka loppuu, solmi uusi lanka ja mallaa solmukohta nurjalle puolelle. Solmuja en saanut kovin kauniisti piilotettua, kun en raaskinut tehdä langanvaihtoja pelkästään rivin päissä. Mutta kun en katsele nurjalle puolelle, niin ei häiritse.

Valmis peitto on 110 cm leveä ja 130 cm korkea. Lankaa meni kaiken kaikkiaan kymmenen vyyhteä eli peitto painaa 2 kg! 

Muhkea torkkupeitto sopii mainosti hahtuvalangasta virkkaamani lampunvarjostimen kanssa.

Lämpimiä syyspäiviä! Ja jos vilu tulee, paksuun peittoon on ihana kääriytyä❤️.

Marjukka

Ihana kalevalapeitto on valmis❤️

 Mun iki-ihana kalevalapeitto on valmis! Peitto oli melkoinen ikuisuusprojekti ja joku mutkakin oli matkassa. Alkutaipaleesta voit lukea täältä ja tarina mutkaisesta sakkokierroksesta löytyy täältä. Mutta nyt peitto on valmis ja olen siihen todella tyytyväinen!

Peitto on huikean kaunis ja lisäksi pidän tarinasta peiton takana. Kalevalapeitto on Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi 19 eri vapaaehtoisen suunnittelema työ. Lisäksi monet muut vapaaehtoiset ovat auttaneet mm. tekstien kääntämisessä.

Peitto koostuu 24 eri palasta, joilla jokaisella on Kalevalaan liittyvä tarina. Peittoprojektin tiedot  ja ohjeet paloihin löydät täältä.  Minä virkkasin 23 varsinaista palaa ja yhden bonuspalan. Palojen lisäksi ohjeesta löytyy ohjeet liitokseen ja reunukseen. Lankasekoilujeni takia peittoni liitos on vähän yksinkertaistettu ohjeesta ja reunus on ainakin toistaiseksi tekemättä. Se on kyllä ihan nätti näinkin, mutta toisihan reunus siihen sen viimeisen silauksen. Peittoon ostamani lanka on loppu, joten katsotaan uskallanko ostaa uutta lankaa - värisävy ei välttämättä ole sama.

Tämä oli monestakin syystä huikea matka Kalevalan tarinoihin. Oli kiva seurata miten tarina näkyi kussakin palassa. Ison ja melko suuritöisen peiton tekeminen ei ollut tylsää, kun jokainen pala oli erilainen. Palat olivat erittäin mielenkiintoisia, opin niitä virkatessa tosi paljon. Paloissa oli käytetty paljon erilaisia silmukoita ja tekniikoita. En ollut tiennyt, että virkkaamalla voi tehdä noin monenlaisia juttuja! 

Ohjeet olivat myös tosi selkeät, lisäksi olisi apuna ollut ohjevideot, mutta niitä en juurikaan tarvinnut.

Täytyy sanoa, että peiton suunnittelijat ovat huikean taitavia - kiitos heille kaikille! Nautin peiton tekemisestä erittäin paljon ja nyt ihailen joka päivä kaunista peittoani❤️

Keskeneräinen virkkausprojekti - kalevalapeitto

Jännä juttu, miten jotkut työt vaan jäävät kesken vaikka alkuun on intoa tehdä kuin pienellä kylällä. Mikähän siinä on? Tietysti jos työ on iso ja kestää kauan, monia ideoita puskee väliin. Joku voisi silti pystyä keskittymään ja tehdä homman kerralla valmiiksi. Ja siirtyä vasta sitten seuraavaan työhön. Minä en ja siksi niitä keskeneräisiä projekteja pyörii isossa korissa - ja näköjään ihan kauheassa sotkussa🙄.

 

Summasin viime vuotta joulupäivityksessä. Siinä miettiessäni kävin läpi myös näitä keskeneräisiä töitä. Olin vähän jo unohtanut kalevalapeiton ja kun katselin valmiita paloja, sain uutta intoa. Peitto on ihana ja haluan saada sen käyttöön!

Kalevala CAL (CAL = Crochet along), kalevalapeitto, on kalevala-aiheinen yhteisvirkkausprojekti. Ohje on usean eri suunnittelijan yhteinen lahja Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Kalevalapeittoja on virkattu tuhansia ympäri maailman ja minä olen himoinnut peittoa jo pitkään.

Peitto koostuu 24 erilaisesta palasta, lisäksi löytyy 4 bonuspalaa. Peitto on todella kaunis ja jokaisella palalla on oma Kalevalasta haettu tarina. Voit lukea lisää peitosta täältä. Linkin takaa löytyy myös ohje peittoon.

Vaikka peittoni on kesken, useampi pala on valmiina - eli voiton puolella ollaan. Haluan esitellä muutaman palan teille jo nyt:

ILMATAR - suunnittelija Sari Åström

Kalevalapeittoprojektin ensimmäinen pala on Ilmatar. Tästä palasta oli kiva aloittaa. Pala on helppo virkata ja lopputulos on tosi suloinen. 

 

ISO TAMMI - suunnittelija Maija-Leena Siuvatti

Tämä pala on yksi suosikeistani, jollei jopa se suurin suosikki. Palassa on käytetty paljon kohopylväitä ja niistä minä pidän. Lopputulos on yksinkertaisen tyylikäs.

 

NEIDON KEHRÄ - suunnittelija Johanna Nuorela

Iso osa paloista on luokiteltu helpoiksi tai keskitasoa oleviksi. Tämä pala on vaativa. Sitä ei kannata kuitenkaan pelästyä. Ohje oli selkeä ja lopputulos palkitsee - tämä pala on hieno! Huomaan, että olen tykästynyt paloihin, jotka ovat melko selkeitä ja tyylikkäitä, ilman turhia krumeluureja.

 

MARJATTA - suunnittelija Taina Tauschi

Tämän palan virkkaaminen oli matka Marjatan tarinaan. Hienosti suunniteltu! Tätä palaa virkatessa koin voimakkaimmin yhteyden palan tarinaan. Lisäksi palassa oli käytetty monia eri muotoja ja tekniikoita.

 

KANTELE - suunnittelija Anne Vierimaa

Tämän palan aloitus on todella hieno ja kekseliäs - olen myyty! Se näyttää siltä, kuin kanteleen kielet lähtisivät noiden neljän keskellä olevan silmukkarykelmän, popcornin, sisältä.

 

 

JOUKAHAINEN SUOSSA - suunnittelija Taina Iivonen

Tämä pala on ehdottomasti nostettava esiin. Mitä olisi tarina Kalevalasta ilman Joukahaista? Pala on kiva virkata, se on kaunis ja kaiken lisäksi hauska. Katso nyt tuota Joukahaista tuossa suon silmässä - ihana!

 

 

 

Kaikki palat ovat hienoja - todella hienoja. Nämä palat olen nostanut esiin, koska yksi puhutteli minua erityisesti, toinen taas opetti minulle paljon, yksi miellytti silmää, yksi oli hauska  ja yhden saaminen valmiiksi tuntui saavutukselta. Sormet syyhyävät jo viimeisten palojen pariin. Lisää juttua virkkausmatkastani Kalevalan tarinoihin on tulossa pian… ehkä se peitto nyt oikeasti valmistuu😅.

Torkkupeitto vauvalle

Mummo, mummi, mamma, mummu, isoäiti, fammu, nonna... lapsenlapsen tulo tuo uuden lempinimen. Iso osa perinteisistä isoäitiä tarkoittavista nimityksistä tulee ruotsin kielen sanasta mormor. Mummu -nimitystä on perinteisesti käytetty länsimurteiden alueella ja mummo on yleisin itämurteiden alueella. Tosin vaihtelua on paljon ja samassa kylässäkin nimityksiä on voinut olla useita. Vanha itämerensuomalainen nimitys isoäidille on ollut ämmä. Aikojen kuluessa nimitys on hävinnyt sukulaisterminä ja sanalle on tullut enemmän muita merkityksiä. (Lähde: Kielikello)

Tuossa sitä onkin päätettävää kerrakseen. Ystäväni saa piakkoin ensimmäisen lapsenlapsensa ja se sai minutkin miettimään "isoäitijuttuja". Minun juureni ovat vahvasti Karjalassa ja molemmat omat isoäitini ovat olleet mummoja - niin toivottavasti minäkin joskus. Ystäväni pohdintojen tueksi tarvitaan jotain suloista ja pehmeää - torkkupeitto. Virkattu peitto sopii niin pinnasänkyyn kuin vaunupeitoksikin.

 

Hankin peittoa varten Blend Bamboo -lankaa. Lanka on ihanan pehmeää ja kiiltävää. Materiaali on 70% bambua ja 30% puuvillaa. Sen voi pestä 40 asteessa. Yhdessä kerässä on 50 g ja 150 metriä lankaa. Langalle suositellaan 3 tai 3,5 virkkuukoukkua. Minä käytin tuota isompaa. Jälki on vähän löysähköä, pienempikin olisi ollut ihan hyvä.

 

Langasta löytyy hurja määrä herkullisia värejä, valinnan vaikeus oli suuri. Päädyin valitsemaan kolme erilaista vihreää; 7150 sammaleenvihreä, 5106 vaalea sinivihreä ja 7093 vaaleanvihreä. Kahta ensimmäistä otin 2 kerää ja vaaleanvihreää 6 kerää.

 

 

Tein peiton yksivärisistä pajuneliöistä, jotka yhdistin viimeisellä kerroksella toisiinsa. Asettelin neliöt täysin sattumanvaraisesti sikin sokin ja lopuksi virkkasin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita peiton ympäri.

Valmiissa peitossa on 10 sammaleenvihreää, 10 sinivihreää ja 22 vaaleanvihreää ruutua (6 x 7 ruutua) ja peiton mitat on 75 x 90 cm.

Lopputulos on minusta oikein kaunis. Näin talvea vasten peitto on melko ohut, mutta kyllä se kesä sieltä taas tulee. Silloin viimeistään peitto on oikein mukava.