WC:n päivitys - uusi matto ja kori

 Virkatut jutut hiipivät joka huoneeseen - WC on tähän asti ollut ainut virkkausvapaa vyöhyke😅 (saunan lisäksi). Siispä "hurja virkkaaja" iskee seuraavaksi sinne. WC:n tuunaus alkaa uudesta matosta. 

Netti on pullollaan kauniita virkattujen mattojen ohjeita. Pidän tosi paljon tekemästäni kodinhoitohuoneen matosta, jopa niin paljon, että hetken mietin tekisinkö samanlaisen. Mutta ei, jotain uutta. Todella kauniita virkattuja mattoja löytyy Virkattu koti-blogista. Sieltä löysin myös ohjeen pitsimattoon. Toinen mieleiseni matto on blogin viktoriaaninen matto, mutta se on malliltaan tähän tarkoitukseen huono.

WC:n kaakelit ovat vaaleansiniset. Vaaleansininen ja tummanruskea on minusta kaunis yhdistelmä. WC:ssä on jo ennestään tummanruskeita puutauluja, joten materiaaliksi mattoon valitsin tummanruskean miniontelokuteen. Maton halkaisijaksi tuli ohjeella ja tällä kuteella 78 cm.

Yhtenäisyyden vuoksi halusin WC-papereille uuden korin. Olen tehnyt aiemmin Lilli-ontelokuteesta työ/pukeutumishuoneeseeni korin keskeneräisiä virkkauksia varten. Se on virkattu kokonaan kiinteillä silmukoilla. Ajan myötä kori on vähän ”lössähtänyt”. Se ei haittaa, mutta tästä uudesta haluaisin vähän ryhdikkäämmän.

Virkatussa korissa säilytän keskeneräisiä virkkaustöitä, ne on kätketty lämpimän huivin alle.

Uusi ja vanha kori

Tein korin näin:

Aloita ihmesilmukalla ja virkkaa siihen 8 kiinteää silmukkaa (ks). Seuraavalla kerroksella virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks:aa. Toisella kerroksella virkkaa 1 ks ja seuraavaan silmukkaan 2 ks:aa, seuraavalla kerroksella 2 ks:aa ja seuraavaan lisäys. Jatka näin kunnes korin halkaisija on sopiva. Eli lisäysten väli kasvaa joka kerros yhdellä. Laita korin pohja joka kerroksen jälkeen lattialle ja testaa, että se on suora (näin kannattaa tehdä myös maton kanssa). Jos lisäyksiä tulee liikaa, tee väliin kerros kiinteitä silmukoita ilman lisäyksiä. Minä virkkasin kerroksen 8 ilman lisäyksiä. 

Vinkki: merkkaa kerroksen vaihtumiskohta, niin voit virkata korin spiraalina ja tiedät missä kohtaa lisäysten määrä vaihtuu.

Korin reunasta saa kauniin, kun sen virkkaa näin; vie koukku ylhäältä seuraavasta silmukasta alas ja vie se sitten seuraavasta silmukasta alhaalta ylös, poimi lanka ja vedä se läpi. Ota uudelleen lanka koukulle ja vedä läpi. Kiinteä silmukka muodostuu tavallaan edellisen kerroksen silmukan varren ympärille. Jatka kerros loppuun. Näin korin reunasta tulee suora. Alla havainnollistavat kuvat.

 

Vie koukku alas…

…ja seuraavasta silmukasta ylös…

…ota lanka koukulle ja vedä läpi, ota lanka uudelleen koukulle ja vedä läpi (kiinteä silmukka).

Jatka virkkaamalla seuraavaksi kerros kiinteitä silmukoita. Sitten aloitetaan kuvio. Idean kuvioon sain Pinterestistä. Kuvio tehdään virkkaamalla joka toinen silmukka edellisen kerroksen silmukan takareunaan ja joka toinen edellisen kerroksen silmukan keskelle. Jatka näin spiraalina kunnes korin korkeus on sopiva. Tämä on 22 cm korkea.

valmis kori

Viimeistelin korin virkkaamalla viimeisen kerroksen piilosilmukoita. Valmiiseen koriin lisäsin kahvat nahkanauhoista, joihin tein reiät ja ompelin ne kiinni muutamalla miniontelokuteen pistolla.

WC:n päivitetty asu - valmista tuli!

Lisää mattojen ohjeita:

Kierre-matto

Pellavamatto

Lisää korien ohjeita:

Kierre-kori

Korvakoruvirkkauksia - tuleeko tästä mitään?

Tämä on kertomus siitä, miten kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Miten erehdyksen ja yrittämisen kautta voi kuitenkin tulla jotain valmista ja mieleistä. 

Tykkään koruista. Olen nähnyt upeita virkattuja pitsikorvakoruja Pinterestissä ja innostuin tietysti☺️. Mitä ohuemmasta langasta ja mitä pienemmällä virkkuukoukulla tekee, sitä upeampi on lopputulos. Minun pienin virkkuukoukkuni on nro 2 ja senkin kanssa on haastavaa saada sormet toimimaan. Eli upeat pikkuruisesta pitsistä tehdyt unelmat saivat jäädä. Halusin kuitenkin kokeilla.

Virkkasin muutaman erilaisen ja erivärisen tekeleen. Isoäidinneliö-korvakorut on tällaiselle innokkaalle virkkaajalle ihan must! Eli yhdet sellaiset, muutamat virkkasin erilaisilla ympyräkuvioilla. Virkkuukoukkuna oli se nro 2 ja lankana ohuimmat puuvillalangat, jotka varastostani löysin, suurimmassa osassa Candy 10 g minikerät.

 Kovetin virkkaukset erikeeper-vesi-seoksella. Seokseen tulee puolet vettä ja puolet erikeeperiä. Olin jopa niin viitseliäs, että pingotin parit korvakorut nuppineulojen kanssa. Sitten liimavesiseosta päälle ja aamulla tarkistamaan mitä korvakoruille kuuluu. 

Höh, minä ja liima oli huono yhdistelmä. Sain liimattua nuppineulat kiinni korvakoruihin🙄. Sain ne irti, mutta pieni taistelu siinä tarvittiin. 

Näistä ensimmäisistä tuli minun makuuni liian isoja, mutta muuten aika hauskoja, iloisia kesäkorvakoruja. Virkatut korvakorut voivat olla tosi isotkin, sillä ne ovat hyvin kevyet. Koko on makuasia. Monet isot korvakorut ovat minusta kauniita, mutta kun laitan ne itselle, niin ne eivät tunnu hyvältä.

Jos pidät isoista korvakoruista, kurkkaa tänne. Siellä on kivoja ideoita.

Seuraavaksi vähän pienemmät; virkkasin pienet kukat pylväistä, joiden yläreunat virkkasin yhteen ja ketjusilmukkaketjuja ympäri. Ja taas sama show erikeepperin kanssa.

Laitoin virkattuun kukkaan kaksi hopeoitua välirengasta ja hopeisen korvakorukoukun. Kahdella renkaalla kukka asettui korvassa ”oikein päin”. Työkaluina minulla oli pyöreäkärkiset ja tasapäiset korupihdit. Niillä on kätevää avata ja sulkea renkaat. Omani maksoivat noin kympin kappale ja ajattelin niillä olevan muutakin käyttöä tässä uudessa ”virkkaa ja väkerrä” -elämässäni😉. Toinen pihti toiseen käteen ja toinen toiseen, kierretään rengas auki, pujotetaan korvakorukoukku ja kierretään kiinni. Kannattaa avata rengas sivulle, ei vetää auki. Ja kun käännät renkaan kiinni, purista samalla päitä toisiaan kohti. Rako pitää saada mahdollisimman pieneksi, jotta koristukset eivät tipu. Kun avaat renkaan sivulle, sen muoto pysyy pyöreänä. Jos avaat renkaan vetämällä auki, muodosta tulee soikea ja sitä on vaikea saada takaisin pyöreäksi. Jos käytät jotain muita kuin korupihtejä, ole varovainen varsinkin hopeoitujen tai muuten pinnoitettujen metallien kanssa. Epätasaiset pihdit vaurioittavat helposti ohutta pinnoitetta.

No, nämä ovat ihan Ok. Päätin vielä kokeilla pienempää virkkuukoukkua ja ohuempaa lankaa. Hankin 1,5 virkkuukoukun ja kauniisti kiiltävää muliinilankaa. Ei se ollutkaan ihan hirmu vaikeaa virkata, yhdet jaksoi hyvin väkertää.

Näistä tuli mielestäni kauniit. Mutta jotenkin tuntuu, että edelleenkään ei ihan minun tyyliset, ehkä taas vähän liian isot.

Pidän yksinkertaisista jutuista, ei liikaa krumeluureja. Renkaat voisi olla kivat? Mikä olisi kevyt ympyrä, jonka ympärille voisi virkata? Näin jossain, että juomapullon korkin rengasta oli käytetty. Kokeiluun!

Virkkasin nro 2 koukulla renkaan tiiviisti ympäri. Lankana minulla oli Candy.

Hei, tämähän toimii! Ei huono. Onhan nämä ainakin asennekorvikset; ”Täältä tulee hurja virkkaaja😆.”

Valmista tuli! Sorminäppäryys ja kärsivällisyys oli hetkittäin koetuksella. Kokeileminen on kivaa ja siinä myös oppii uutta - itsestä ja virkkaamisesta. Ainakin nuo renkaat tulevat minulla käyttöön, niistä pidän tosi paljon. 

”Hurja virkkaaja” jatkaa kokeiluja - ensi perjantaina on luvassa taas jotain uutta. 

Aurinkoisia virkkauspäiviä🧶☀️🧡

Marjukka

  

Olan yli laukku, tai kaksi, eikun kolme

Etsiessäni ideoita kukkarokehystä varten törmäsin tähän OmA KOPPA- blogin laukkuun. Niin makea! Tällainen pitää tehdä!

Virpi Marjaana Siiran OmA KOPPA on vähän niin kuin virkkauksen vallankumous. OmA KOPAN kukkaympyrä ja kukkaneliö ovat jo virkkauslegendoja. Siiran virkkausjutut ovat poikkeuksellisia ja yllättäviä. Minulla on kolme hänen kirjaansa; Ympyrä, Tienvarsikukkia ja viides juuri ilmestynyt OmA KOPPA - V niin kuin variaatio. Kirjat ovat minulle enemmän kuvakirjoja ja inspiraation lähteitä kuin ohjekirjoja. Erityisesti Ympyrä-kirja on se, johon palaan aina uudelleen. Kukkaympyrän innoittamana olen tehnyt kodinhoitohuoneeseen maton. Jokin tuon kukkaympyrän muotokielessä puhuttelee minua. Se on todella kaunis.

Tykästyin myös tämän laukun ideaan. Valmis laukku sai innostumaan ja laukkuja syntyi enemmänkin.

Näin minä tein laukun.

Tarvikkeet:

Lankaa laukun virkkaamiseen

Kukkarokehys, jossa on lenkit hihnaa varten

Polypropeeninauhaa ja karhunlankaa tms.

Karabiinihakoja, kaksi pientä d-lenkkiä, 

avainrenkaita ja koristeriipuksia

Virkkasin laukun Scheepjes Stone Washed langasta, väri black onyx ja Esito virkkuulangasta, väri tummanharmaa. Aloitin virkkaamisen pohjasta. Tein jonon ketjusilmukoita ja aloin virkata sitä ympäri, päissä lisäykset. Jatkossa lisäyksiä reunoissa tasaisin välein, kunnes leveys oli sopiva. Mallasin välillä avattuun kukkarokehykseen, että se on suunnilleen saman kokoinen. Kun laukkua ompelee kukkarokehykseen kiinni, sitä voi hiukan venyttää, mutta mielummin se saisi olla ihan hiukan isompi. Saranakohtaan on hyvä jättää pieni tila. Kukkarokehyksen ompelin kiinni laukkuun Esito virkkuulangalla. Olkahihna on polypropeeninauhaa. Ompelin sen kiinni karabiinihakoihin karhunlangalla. Kukkarokehyksessä on lenkit, joihin kiinnitin laukun hihnan. 

Laukun etupuolelle ompelin,  kiinni kukkarokehyksen reunaan, kaksi pientä d-lenkkiä. Niihin kiinnitin koriste-ketjun. Ketju on tehty erikokoisista avainrenkaista sekä koristeriipuksista ja kiinnitetty d-renkaisiin pienillä karabiinihaoilla.

Laukun korkeus on 23 cm ja leveys leveimmältä kohdalta 28 cm. Kukkarokehys on avattuna 12 cm x 20 cm. Laukku on pieni, mutta kuitenkin sen verran iso, että sinne mahtuu hyvin huulipunan, puhelimen, avainten ja pienen rahapussin lisäksi vielä silmälasit. Eli kaikki tärkeä😅

Laukusta tuli niin kiva, että innostuin tekemään lisää pikkulaukkuja. Seuraavaan käytin tästä  kesäkassista yli jäänyttä miniontelokudetta. Tästä tuli hivenen leveämpi (30 cm leveimmästä kohdasta) ja matalampi (korkeus 20 cm).

Seuraavasta laukusta tein vähän pienemmän. Sen leveys on 20 cm ja korkeus 19 cm. Lankana on musta DROPSin Paris, joka on paksuhko puuvillalanka.  Virkkasin taas hiukan suositusta pienemmällä koukulla eli 4:lla. Laukku on sen verran pieni, että siihen koristeketju ei sovi. Virkkasin laukun spike stitch-silmukoilla, ohje löytyy aiemmasta kirjoituksesta. Laukkuun tuli kiva eläväinen pinta.

Olkahihnaa vaihtamalla laukkuihin saa vielä lisää muunneltavuutta. Tein ohuesta nahkanauhasta toisen olkahihnan ja vanhasta laukusta nappasin ohuen metalliketjun. Metalliketjun kanssa laukusta tulee jo melko juhlava. 

Silkkivillahuivi - onnea äiti❤️

 Tänä vuonna halusin tehdä äidilleni jotain erityistä äitienpäivälahjaksi. Itse tehty huivi kauniista langasta olisi varmasti mieleinen lahja. 

 

Langaksi valitsin Fyberspates Gleem Lace-langan. Lanka on käsin värjätty. Se sisältää 55% BFL-villaa ja 45% silkkiä. Villa antaa langalle rakennetta ja silkki upean kiillon. Yhdessä kerässä on 800 metriä lankaa, joten se riittää huiviin.

BFL eli Bluefaced Leicester on englantilainen lammasrotu, jonka iho on sininen. Päässä ei kasva villaa ja siitä tuleekin rodun nimi ”sininaamainen lammas”. Se on yksi yleisimmistä englantilaisista villaa tuottavista lammasroduista.  BFL-lampaan villa on pitkäkuituista, pehmeää ja kiiltävää.

Gleem Lace on kaksisäikeinen  ja melko tiukkakierteinen. Langan tuntuma on sileä ja pehmeä. Se soveltuu hyvin pitsihuiveihin. Väriksi valitsin 700 spiced plum. 

Lanka on todella kaunista, kuvat eivät anna sille oikeutta. Halusin huiviin yksinkertaisen mallin, jolloin lanka olisi pääosassa. Löysin Ravelrystä kauniin huivin ohjeen. Ohje on englanniksi, mutta siinä on kaaviokuva. En jaksanut lukea ohjetta ja aloin virkata kuvan perusteella. Minulta jäi huomaamatta, että kuva oli vain puolikas ja huivista tuli melko erilainen kuin ohje, mutta minusta parempi.  Huivi levenee nopeasti ja se on minusta hyvä. Suurin osa kolmiohuiveista on ”liian kolmioita”. Ne eivät ole niin kauniita päällä. Tästä tuli venytetty kolmio ja hyvä niin.

Minusta virkkaaminen kaaviokuvasta on kaikkein helpointa. Olen ladannut parikin eri sovellusta, joilla voisi tehdä kaavioita, mutta käytön opettelu on vielä "vähän" vaiheessa. Joten laitan tähän käsin raapustamani kaavion. 

Kuviossa toistuu rivit 3-6. Malli on helppo, hetken kun on tehnyt, ohjeen muistaa hyvin. 

Reunan virkkasin näin; 

Ensimmäinen kerros - 6 ketjusilmukan ketjuja joka toiseen pylvääseen kiinteällä silmukalla, kaksi seuraavaa kerrosta 7 ketjusilmukan ketjuja jokaiseen edellisen kerroksen ketjusilmukkaketjuun. Reunassa ja alakulmassa yksi ketju tiheämmin. Viimeistele virkkaamalla jokaiseen uloimpaan ketjusilmukkaketjuun 8 kiinteää silmukkaa.

Kuvio on yksinkertainen ja kaunis. Lanka saa hehkua tässä mallissa.

Mi’ lempi kaikissa vaiheissamme,

kuin enkel’ armias puolestamme.

Alati valvoo ja huolta kantaa,

ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?

On joukossa ihmistunteiden,

vain äidinrakkaus sellainen.

- Sakari Topelius

 

Hyvää äitienpäivää💗