5 vuotta VirkkausKoukussa - vieläkö virkkaaminen koukuttaa?

Maaliskuussa tuli täyteen 5 vuotta blogin aloittamisesta. Aika on mennyt niin nopsaan, että mulla meni useampi kuukausi ennen kuin huomasin synttärien menneen ohi. Aika paljon on mahtunut tuohon viiteen vuoteen - 250 blogijuttua, joita on luettu yhteensä yli miljoona kertaa🤩. Rajapyykit ovat luonnollisia pysähtymisen hetkiä, ne saavat tarkastelemaan mennyttä ja arvioimaan tulevaa. 



Viisi blogivuotta

Viisi vuotta on pitkä aika - alkuhuuma on ehtinyt haihtua. Alussa julkaisutahtini oli kiihkeä - virkkasin paljon ja uusia juttuja putkahteli viikottain. Pikkuhiljaa tahti on hidastunut ja nykyisin uusia juttuja tulee noin kerran kuukaudessa. Hidastuneeseen tahtiin on monta syytä. Ensinnäkin käteni ei enää kestä jokailtaista usean tunnin virkkaamista. Toisaalta on paljon muutakin kivaa tekemistä. Käden kipuilun myötä olen löytänyt sudokut - niin hauskaa aivojumppaa. Varsinkin näin kesäisin tykkään puuhastella pihalla - rikkaruohoja riittää nypittäväksi ja välillä on kiva ihan vaan katsella ja kuunnella ympäröivää luontoa. Syksyn sieniretkiä odotellessa olen jo muutaman kerran piipahtanut lähimetsässä ja siellä ensimmäiset kantarellit nostelevat jo lakkejaan, hetken päästä suppikset ja mustat torvisienet seuraavat perässä. Ihan parasta on puuhastelu pikku prinsessan ja pikkuveljen kanssa ❤️.



Virkkaamisen hyvää tekevä voima

Minulla on tapana ottaa joku helpohko virkkaustyö mukaan koulutuksiin ja pidempiin (toimiston sisäisiin) palavereihin. Kun keskittyminen meinaa herpaantua, otan virkkuun esiin. Virkatessa aivot pysyvät aktiivisina, mieli ei harhaile ja keskittyminen paranee. Toistuva ja rytmikäs liike toimii mindfullnessin tavoin - syke alenee ja stressi lievittyy. Tämä oikeasti toimii! 

Virkkaaminen on ollut mulle tosi ihana harrastus. Uutta työtä aloittaessa, käsissä hyvältä tuntuva lanka ja mielessä uusi ohje - se on niin innostavaa. Ja mikä onnistumisen ilo, kun työn saa valmiiksi! 



Blogi on muutakin kuin virkkaamista

Luen, tai nykyisin kuuntelen, paljon kirjoja. Arvostan kirjoissa kaunista kieltä ja vaivattomasti eteenpäin soljuvaa tarinaa. En ole itse koskaan ollut kovinkaan kummoinen kirjoittaja, olen enemmänkin ”numeroihminen”. Hyvän tekstin tuottaminen on minusta tosi vaikeaa. Sanotaan, että kirjoittaminen paranee kirjoittamalla. Ainakin opettelu on ollut tosi kivaa, vaikkakin tekstin tuottaminen ja hiominen vie edelleen paljon aikaa.



Maailma muuttuu - muutunko minä?

Nopeat somepäivitykset ja lyhytvideot ovat viime vuosina vallanneet alaa. Kaiken pitää tapahtua nopeasti. Meillä ei ole enää aikaa tai keskittymiskykyä kuin muutaman sekunnin mittaisiin videoihin. Somen algoritmit suosivat lyhytvideoita ja aktiivista, säännöllistä somettamista. Tunnustan heti kättelyssä, että minä olen huono somettaja. En jaksa, enkä edes halua olla koko ajan kännykän kanssa kuvaamassa uutta materiaalia. Itse asiassa yritän opetella toimimaan juuri päinvastoin. Työpäivän jälkeen laitan kännykän eteisen lipaston päälle ja yritän unohtaa sen sinne. Se ehkä pärjää siellä itsekseen ja toivottavasti minäkin ilman sitä. 



Mitä mieltä on tekoäly?

Mietiskelin minkälainen blogistani on vuosien myötä tullut ja mieleeni juolahti kysyä myös tekoälyn mielipidettä, tekoälyn vastaus oli tämä:
”VirkkausKoukussa on turkulaisen Marjukan ylläpitämä suosittu käsityöblogi. Se on lämminhenkinen ja inspiroiva elämäntapablogi, jossa yhdistyvät käsitöiden tekemisen ilo ja arki metsän reunassa. 
Blogin sisältö ja teemat painottuvat seuraavasti:
  • Käsityöt (n. 80 % sisällöstä): Pääpaino on virkkauksessa. Blogista löytyy vinkkejä ja ohjeita muun muassa vauvanvaatteisiin, asusteisiin, torkkupeitteisiin ja kodin sisustustekstiileihin. 
  • Lifestyle ja arki: Sisältöön kuuluu myös tarinoita luonnonläheisestä elämästä, perheestä ja arvoista. Blogissa jaetaan paljon ajatuksia ja iloa muun muassa isovanhemmuudesta ja "höpsähtäneestä mummoilusta". 
Blogi toimii hyvänä vertaistukena ja inspiraationa sekä aloitteleville että kokeneemmille virkkaajille.”
Olipas nätisti sanottu❤️.



Mitä tästä eteenpäin?

Tällä hetkellä blogia luetaan noin 25 000 kertaa kuukaudessa. Aloittaessani virkkausharrastusta en olisi ikinä voinut uskoa, että juttujani luetaan näin paljon. Olen niin kiitollinen❤️. 

Viisi vuotta takana - mitä seuraavaksi? Voiko virkkaamista olla ilman blogia tai blogia vähemmällä virkkaamisella? En tiedä - aika antanee vastauksen. VirkkausKoukussa olen joka tapauksessa - tavalla tai toisella🧶.



Kiitollisin mielin 







Ohjeet kuvien virkkauksiin löydät seuraavista jutuista:






Lappeenranta - kaunis kesäkaupunki

Olemme käyneet jo useamman vuoden kesälomalla Sotkamon seudulla. Yritämme menomatkalla vaihdella reittiä ja yöpyä jossain kivassa kesäkohteessa. Kolme vuotta sitten reitti kulki Pohjanmaan lakeuksien kautta. Tällä kertaa pysähdyimme pariksi yöksi yhteen Suomen kauneimmista kesäkaupungeista - Lappeenrantaan. Mainittakoon näin heti aluksi, että joku saattaisi pitää minua jäävinä kehumaan Lappeenrantaa, sillä olen asunut siellä lapsuuteni. Lähes 50:n vuoden jälkeenkin sielunmaisemani löytyy Saimaan rannalta.



Vallien ja vanhojen talojen tunnelmaa Linnoituksessa

Tutustuminen kaupunkiin kannattaa aloittaa kaupungin vanhimmasta osasta, Linnoituksesta. Kun nouset mukulakivikatua kohti Linnoitusta, vasemmalle puolelle jää Vanhapuisto, jota kutsutaan myös Pusupuistoksi. Söpö nimi tulee ajalta, jolloin varusmiehet hyvästelivät puistossa heilojaan. Pusuttelutauon jälkeen jatka ylös mäkeä ja saavut Viipurin Portista Linnoitukseen. Linnoitus on kuin kappale mennyttä maailmaa - mäkeä halkovan mukulakivikadun laidoilla on kauniita rakennuksia ja niiden takana vanhat vallit tarjoavat upeita näköalapaikkoja. Linnoituksen kaunein ja samalla myös vanhin rakennus on vaaleansininen vartiotupa (valmistunut vuonna 1772). Sitä vastapäätä on aikanaan venäläisten upseeriperheiden kodiksi rakennettu Majurskan talo. Talossa toimii saman niminen vanhaa tunnelmaa huokuva suosittu kahvila.




Satamasta avautuu Saimaa

Linnoituksen alapuolella on kaupungin satama. Matkalla satamaan kannattaa pistäytyä Hiekkalinnassa. Vuosittain upeisiin luomuksiin käytetään noin 3 miljoonaa kiloa hiekkaa. Satamasta pääsee risteilemään Saimaalle tai historialliselle Saimaan kanavalle. Kanavaristeilyllä pääsee kokemaan sulutuksen Mälkiän sululla, jossa korkeuseroa on jopa 13 metriä. Kanavayhteyttä Saimaalta Suomenlahteen suunniteltiin jo 1500-luvun alussa. Lopulta kanavahanke aloitettiin vuonna 1845. Satamaa voi ihailla myös elokuvasta ”Kaunis Veera eli balladi Saimaalta” tutuksi tulleen tervahöyryn Prinsessa Armaadan kannelta.



Punaisena hehkuva Rakuunamäki

Kivenheiton päässä keskustasta on 1880-luvulla ratsuväelle pääosin punatiilestä rakennettu kasarmialue. Alueen maamerkki, sipulikupolinen Lappeenrannan kirkko, näkyy kauas. Entisiin kasarmirakennuksiin on tehty asuntoja ja tiloja yrityksille. Esimerkiksi entisen sotkun tiloissa toimii nyt viihtyisä italialainen ravintola Sotkunen kellari.



Vety ja atomi

Lappeenrannassa ei voi käydä maistamatta paikallista herkkua - vetyä tai atomia. Tuhdin perinneruuan kehitti 1960-luvulla torikahvilan pitäjä, yrittäjä Taimi Laakko. Atomi on lihapiirakka, jonka välissä on joko keitettyä kananmunaa tai keitto- tai savukinkkua. Vedyn väliin sujautetaan molempia. Pelkästään Lappeenrannan torikioskeissa näitä herkkuja myydään vuosittain yli miljoona kappaletta.



Liikunnan iloa

Vetyjä ja atomeja voi lähteä kuluttamaan vaikka Rantaraitille. Kaupungin alueella on yli 20 km rantaraittiverkosto, jota voi kulkea joko kävellen tai pyörällä. Reitille pääsee monesta kohdasta ja matkan pituuden voi säätää itselleen sopivaksi. Lappeenrannasta löytyy myös useana vuonna Suomen kauneimmaksi golfkentäksi äänestetty Viipurin Golfin Etelä-Saimaa kenttä. Kauniin kentän jokaiselta väylältä näkyy Saimaa.



Idyllinen Pulsan asema

24 kilometrin päässä Lappeenrannasta, käytännössä keskellä ei mitään, sijaitsee vuonna 2025 Finnish Travel Galassa vuoden matkailukohteeksi valittu Pulsan asema. Vuonna 1870 Pietarin ja Helsingin välille avattu ratayhteys teki Pulsasta ja sinne rakennetusta kauniista asemarakennuksesta Lappeenrannan ja koko Saimaan alueen portin maailmalle, sillä juna oli siihen aikaan ylivoimaisesti nopein tapa liikkua. Nykyisin kauniisti kunnostetussa asemarakennuksessa ja sen pihapiirissä toimii kahvila, pari sisustusliikettä sekä B&B-majoitusta.






Kahvilan sisutus on ihastuttava - vanhoista huonekaluista kootut istuinryhmät, lämmintä tunnelmaa henkivät muhkeat ryijyt ja vitriinin toinen toistaan herkullisemman näköiset kakkupalat kutsuivat viihtymään. 





Erityisen paljon pidin puutarhasta - rehevän kasvillisuuden keskellä oli kauniit valkoiset metallikalusteet ja näkymän kruunasi huvimaja, joka oli kuin karkki korikalusteineen ja pitsiverhoineen.





Lappeenranta on kiva yhdistelmä Saimaan kauniita rantoja, kahden erilaisen kulttuurin, Ruotsin ja Venäjän, välissä syntynyttä historiaa ja leppoisaa karjalaista tunnelmaa. 

Kuten Erkki Junkkarinen tunnelmoi aikoinaan:

”Lähde Lappeenrantaan seurakseni mun,
Lähde Lappeenrantaan, näät kun rentoudun.
Mistään kansaa et sä löydä hauskempaa.
Karjalaiset laulut kajahtaa.”

Reissuterveisin







Professional Blog Designs by pipdig