Metsän vihreä kulta - kuusenkerkkä

 Kohta on taas se aika, kun kuusenkerkät ovat parhaimmillaan. Muutettuamme tänne metsän reunaan olen innostunut kaikennäköisestä uudesta - viime vuonna keräsin ensimmäisen kerran kuusenkerkkiä. Kuusenkerkkä on kuusen nuori verso. Se on varsinainen vitamiinipommi - siinä on paljon C-vitamiinia ja monia muita hivenaineita ja antioksidantteja. Sopiva aika keräämiseen on alkukesästä touko-kesäkuussa, kun kerkkä on vielä pehmeä ja kirkkaan vaaleanvihreä.



Kuusenkerkkä maistuu jännästi vähän sitruunaiselta. Maku on raikas ja tuleehan siitä vähän metsäinenkin fiilis. Kuusenkerkkää voi käyttää monella tapaa - tunnetuin ohje lienee kuusenkerkkäsiirappi. Minä tein kuusenkerkkäsuolaa sekä -mehua. Jonkun verran laitoin myös pakkaseen ihan sellaisenaan käytettäväksi talvella pahimpana flunssakautena vaikka smoothien joukossa.



Kuusenkerkkäsuola

Jauhoin kuusenkerkkiä ja suolaa sauvasekoittimella, laitoin mössön leivinpaperin päälle huoneenlämpöön kuivumaan ja kun seos oli kuiva, laitoin sen pieniin puhtaisiin lasipurkkeihin. Suolaa voi käyttää melkein mihin vaan. Minun suosikkini se on erityisesti kalan, paistetun kananmunan ja jogurttikastikkeen mausteena. Nykyisin lempparikastikkeeni grillatun tai savustetun lohen kanssa valmistuu sekoittamalla islantilaiseen jogurttiin limen mehua ja kuusenkerkkäsuolaa. Vielä pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja kastike on valmis - helppoa ja hyvää.




Kuusenkerkkämehu

Kuusenkerkkämehuun löytyy useita ohjeita. Minä mukailin löytämiäni ohjeita ja tein mehun näin:

1 litra huuhdottuja kuusenkerkkiä
2 litraa vettä
1 pesty ja viipaloitu luomusitruuna
2 dl sokeria


Laita kaikki muut ainekset kattilaan paitsi vesi. Keitä vesi ja kaada se kattilaan muiden ainesten päälle. Sulje kattila kannella ja jätä huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siivilöi juoma ja pullota annospakkauksiin. 

Pakastin valmiin juoman heti. Juoma on tiiviste ja käytettäessä sen voi laimentaa lisäämällä maun mukaan vettä tai kivennäisvettä - minun makuuni noin yksi osa mehua ja 2 osaa vettä. Tarjoa kylmänä. Raikas juhlajuoma syntyy lisäämällä loraus mehua kuohuviinin joukkoon.




Kuusenkerkkiä kerätessäsi muistathan, että kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten kerää kerkkiä vain omalta maalta tai pyydä keräämiseen maanomistajan lupa. 

Kerkät kannattaa kerätä vähän isommista puista ja jättää pienet, alle kaksimetriset kuusentaimet vielä kasvamaan. Kuusenkerkän keruu voi hidastaa vähän kuusen kasvua. Sitä voi ehkäistä keräämällä vain osan kerkistä sekä jättämällä latvan ja oksien päät keräämättä. (lähde: Metsäkeskus)




Maukasta kevättä





Minun Roomani

 Istun aikaisin aamulla taksissa matkalla Rooman lentokentälle ja lennolle kohti kotia. Tutut kadunkulmat jäävät taakse ja radiossa laulaa Zucchero haikealla äänellä. Mietin, että edellisestä vierailustani Roomassa on ehtinyt kulua jo seitsemän vuotta ja olin jo unohtanut miten paljon rakastan Roomaa.


Via Sacra (Pyhä tie) kulkee läpi Forum Romanumin.


Roma - la citta eterna 

Rooma, ikuinen kaupunki, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä kerralla yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Olin ollut Napolissa ja lento kotiin oli Roomasta. Vajaa kaksi vuorokautta kiertelyä kaupungissa ja olin täysin myyty. Sen jälkeen olenkin käynyt Roomassa kymmenkunta kertaa. Toki maailmassa on paljon hienoja ja tunnelmallisia kaupunkeja, mutta vain yksi Rooma - minulle kaikki tiet todellakin vievät Roomaan.


Ponte Sant’Angelo (enkelten silta) on yksi vanhimmista ja kauneimmista silloista Roomassa.


Roomalainen ruoka

Rakastan italialaista ruokaa ja erityisesti pastaa. Italialainen keittiö perustuu kausi- ja lähiruoka-ajatteluun. Ruoka on paikallisista tuotteista yksinkertaisesti valmistettua. Italiassa kannattaakin syödä alueelle tyypillisiä ruokia. Roomalainen pasta cacio e pepe on hyvä esimerkki muutamasta raaka-aineesta valmistuvasta herkusta. Nimensä mukaisesti kastikkeessa on cacio-nimistä paikallista juustoa ja mustapippuria, nam! Toinen roomalainen klassikkopasta on carbonara - suolattua sianlihaa, kananmunaa ja pecorino romano-juustoa.



Kun puhutaan Roomasta ja ruuasta, kahta ei voi olla mainitsematta - kahvia ja gelatoa. Kahvin suhteen kaikki tietävätkin jo, että italialainen ei laita maitoa kahviin klo 10 jälkeen eli cappuccino kuuluu vain aamiaiselle. Omin tämän tavan, kun innostuin Italiasta, joten iltapäivällä juon mieluiten espressoa. Italiassa se on ihanan tummaa ja vahvaa, mutta kuitenkin pehmeää. Toki Italiassa kaikki taitaa maistua paremmalta - eräs ystäväni tokaisi kerran, että mulle voisi juottaa ihan mitä tahansa kunhan kyljessä lukee ”Made in Italy”. Tuo ei taida olla kovinkaan kaukana totuudesta😂.


Rooman kuuluisin jäätelöbaari Giolitti on toiminut jo vuodesta 1900.


Italialainen jäätelö - gelato on hyvin erilaista kuin meidän perinteinen jäätelömme. Jäätelö tehdään kermasta, gelato maidosta. Valmistusprosessi on erilainen - gelatoa sekoitetaan pienemmällä nopeudella ja lämpötila on jäätelössä alhaisempi. Gelatossa ei myöskään ole lisäaineita, joten aito gelato on aina tuoretta ja vaaleaa. Ja kun se tehdään maidosta eikä kermasta, se on myös kevyempää. Otan yleensä kaksi palloa - toinen on ehdottomasti limone eli sitruuna. Se on ihanan raikasta ja maistuu oikealta sitruunalta. Kaveriksi valitsen mansikkaa, pistachiota tai… no, valinta on vaikea.




Ravintolat

Italialainen sanonta ”Il dolce far niente”, suloinen joutilaisuus, on minulle osa Rooman matkan viehätystä. Sen sijaan että yrittäisi nähdä mahdollisimman paljon ja juosta nähtävyydeltä toiselle, tykkään välillä istuskella rauhassa ulkona ravintolassa ja katsella ympäröivää elämää; viereisissä pöydissä pitkällä lounaalla olevia liikemiehiä hyvin istuvissa puvuissaan ja mukulakivikadulla korkeissa koroissaan ohi harppovia tummatukkaisia italiattaria. Samalla voi lepuuttaa haahuilussa väsyneitä jalkoja ja nauttia vaikka lasillisen viiniä.




Rooma on täynnä hyviä ravintoloita, enkä lähde esiintymään niiden asiantuntijana. Vanha neuvo valita ravintola, jossa paikalliset syövät, on edelleen kelpoinen. Tällä kerralla söin superhyvää pizzaa Baffetto-nimisessä pizzeriassa lähellä Piazza Navonaa. Sinne ei voi varata pöytää ja jonottamiseen kannattaa varautua. Jonottaminen palkitaan, sillä pizza oli erinomaista, palvelu iloisen reipasta ja hintataso näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna erittäin kohtuullinen. Erinomaista pastaa tarjosivat Trasteveressa Ai Spaghettari ja La Puntarella. Jälkimmäisessä söin yhden parhaista pastoista ikinä - tryffelipastaa.



Nähtävyydet

Kaupungin keskusta on moneen muuhun suurkaupunkiin verrattuna melko pienellä alueella ja jalkaisin pärjää hyvin. Minusta parasta on vain haahuilla pitkin katuja. Matkan varrella voi katsella pikkuliikkeitä, pysähtyä virvokkeille ja ihastella milloin minkäkin kulman takaa putkahtavia nähtävyyksiä. 

Yksi omista lemppareistani on Pantheon, nimensä mukaisesti kaikkien jumalten temppeli. Se on alun perin rakennettu vuonna 25 eKr ja sen tuhouduttua uudelleen 125 jKr. Rakennus on monella tapaa poikkeuksellinen. Siinä on maailman suurin muuraamalla tehty kupoli, jopa suurempi kuin Pietarinkirkon kupoli. Minä en lakkaa koskaan hämmästelemästä upeaa kupolia ja sen keskellä olevaa reikää. Reiästä näkyvä taivas on hämmentävän kaunis näky. Aiemmin Pantheoniin on päässyt sisään ilman jonoa. Tällä kertaa en käynyt sisällä, sillä pääsymaksun takia jonot olivat melkoiset. Ensi kerralla varaudun ostamalla lipun etukäteen.



Espanjalaiset portaat (Scalinata della Trinita dei Monti) Piazza di Spagnalla on suosittu kohtaamispaikka. Nykyisin portaat ovat lähes täynnä kukkia, sillä aiemmin suosittu istuskelu portailla on nyt kielletty. Roomassa on kyllästytty kasvavan turistimäärän aiheuttamiin ongelmiin, joten järjestyssäännöissä on kielletty myös suihkulähteillä istuskelu ja syöminen nähtävyyksien lähellä. Jos mielesi tekee lurauttaa rakkauslaulu, älä tee sitä bussissa - siitäkin voi rapsahtaa sakko.


Espanjalaisten portaiden yläpäässä on kirkko Trinita dei Monti ja hotelli Hassler (oikealla).


Juutalaisten kaupunginosassa, Rooman ghetossa liikkuu ehkä vähän vähemmän turisteja, mutta kaupunginosa on kaunis kapeine kujineen. Pysähdyimme siellä lounaalla ja nautimme rauhallisuudesta. Lähellä ghettoa Piazza Matteilla vastaan tulee kaunis pieni 1500-luvulla rakennettu suihkulähde Fontana delle Tartarughe eli kilpikonnien suihkulähde. Kilpikonnat, joista suihkulähde on saanut nimensä, on lisätty vasta 1600-luvulla. 


Fontana delle Tartarughe


Roomassa on kaikkiaan 320 suihkulähdettä. Fontana di Trevi on niistä suurin ja tunnetuin. Muistathan Federico Fellinin elokuvan La dolce vita, jossa Anita Ekberg kahlasi suihkulähteessä? Fontana di Trevi on rakennettu vuonna 1762 ja se on vanhan vesijohdon Aqua Virgon päätepiste. Vesijohto on ollut toiminnassa jo yli 2000 vuotta. Suihkulähteet eivät ole pelkkiä koristeita vaan osa roomalaista vesihuoltoa. Roomaan tuli aikoinaan 11 akveduktia, joissa vesi virtasi jatkuvasti. Niistä vesi johdettiin kylpylöihin, suihkulähteisiin ja vesiposteihin. Vesiposteja, nasoni, on ympäri kaupunkia ja niistä edelleen jatkuvasti valuva vesi on juomakelpoista.



Jos haluat varmistaa, että palaat Roomaan, muista heittää kolikko Trevin suihkulähteeseen. Oikeaoppinen heitto tehdään oikealla kädellä vasemman olkapään yli. Jos kaipaat rakkautta, ehkä jopa italialaista rakkautta, heitä vielä toinen kolikko. Kolmas kolikko lupaa jo hääkellojen soivan. 



Miksi sitten pidän niin paljon Roomasta? Kun istuin viime viikolla katukahvilassa, aurinko paistoi, minulla ei ollut kiire mihinkään, hymyilin. Italiassa tärkeintä ei ole suorittaminen, vaan elämästä nauttiminen. Sen lisäksi, että nautin siellä vanhoista historiallisista rakennuksista ja hyvästä ruuasta, ehkä Rooma opettaa minulle myös vähän rennompaa otetta elämään? 



Mangia bene, ridi spesso, ama molto 
      - syö hyvin, naura usein, rakasta paljon

Ponte Sisto vie Trastevereen 



Professional Blog Designs by pipdig