Minun Roomani

 Istun aikaisin aamulla taksissa matkalla Rooman lentokentälle ja lennolle kohti kotia. Tutut kadunkulmat jäävät taakse ja radiossa laulaa Zucchero haikealla äänellä. Mietin, että edellisestä vierailustani Roomassa on ehtinyt kulua jo seitsemän vuotta ja olin jo unohtanut miten paljon rakastan Roomaa.

Via Sacra (Pyhä tie) kulkee läpi Forum Romanumin.

Roma - la citta eterna 

Rooma, ikuinen kaupunki, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä kerralla yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Olin ollut Napolissa ja lento kotiin oli Roomasta. Vajaa kaksi vuorokautta kiertelyä kaupungissa ja olin täysin myyty. Sen jälkeen olenkin käynyt Roomassa kymmenkunta kertaa. Toki maailmassa on paljon hienoja ja tunnelmallisia kaupunkeja, mutta vain yksi Rooma - minulle kaikki tiet todellakin vievät Roomaan.

Ponte Sant’Angelo (enkelten silta) on yksi vanhimmista ja kauneimmista silloista Roomassa.

Roomalainen ruoka

Rakastan italialaista ruokaa ja erityisesti pastaa. Italialainen keittiö perustuu kausi- ja lähiruoka-ajatteluun. Ruoka on paikallisista tuotteista yksinkertaisesti valmistettua. Italiassa kannattaakin syödä alueelle tyypillisiä ruokia. Roomalainen pasta cacio e pepe on hyvä esimerkki muutamasta raaka-aineesta valmistuvasta herkusta. Nimensä mukaisesti kastikkeessa on cacio-nimistä paikallista juustoa ja mustapippuria, nam! Toinen roomalainen klassikkopasta on carbonara - suolattua sianlihaa, kananmunaa ja pecorino romano-juustoa.

Kun puhutaan Roomasta ja ruuasta, kahta ei voi olla mainitsematta - kahvia ja gelatoa. Kahvin suhteen kaikki tietävätkin jo, että italialainen ei laita maitoa kahviin klo 10 jälkeen eli cappuccino kuuluu vain aamiaiselle. Omin tämän tavan, kun innostuin Italiasta, joten iltapäivällä juon mieluiten espressoa. Italiassa se on ihanan tummaa ja vahvaa, mutta kuitenkin pehmeää. Toki Italiassa kaikki taitaa maistua paremmalta - eräs ystäväni tokaisi kerran, että mulle voisi juottaa ihan mitä tahansa kunhan kyljessä lukee ”Made in Italy”. Tuo ei taida olla kovinkaan kaukana totuudesta😂.

Rooman kuuluisin jäätelöbaari Giolitti on toiminut jo vuodesta 1900.

Italialainen jäätelö - gelato on hyvin erilaista kuin meidän perinteinen jäätelömme. Jäätelö tehdään kermasta, gelato maidosta. Valmistusprosessi on erilainen - gelatoa sekoitetaan pienemmällä nopeudella ja lämpötila on jäätelössä alhaisempi. Gelatossa ei myöskään ole lisäaineita, joten aito gelato on aina tuoretta ja vaaleaa. Ja kun se tehdään maidosta eikä kermasta, se on myös kevyempää. Otan yleensä kaksi palloa - toinen on ehdottomasti limone eli sitruuna. Se on ihanan raikasta ja maistuu oikealta sitruunalta. Kaveriksi valitsen mansikkaa, pistachiota tai… no, valinta on vaikea.

Ravintolat

Italialainen sanonta ”Il dolce far niente”, suloinen joutilaisuus, on minulle osa Rooman matkan viehätystä. Sen sijaan että yrittäisi nähdä mahdollisimman paljon ja juosta nähtävyydeltä toiselle, tykkään välillä istuskella rauhassa ulkona ravintolassa ja katsella ympäröivää elämää; viereisissä pöydissä pitkällä lounaalla olevia liikemiehiä hyvin istuvissa puvuissaan ja mukulakivikadulla korkeissa koroissaan ohi harppovia tummatukkaisia italiattaria. Samalla voi lepuuttaa haahuilussa väsyneitä jalkoja ja nauttia vaikka lasillisen viiniä.

Rooma on täynnä hyviä ravintoloita, enkä lähde esiintymään niiden asiantuntijana. Vanha neuvo valita ravintola, jossa paikalliset syövät, on edelleen kelpoinen. Tällä kerralla söin superhyvää pizzaa Baffetto-nimisessä pizzeriassa lähellä Piazza Navonaa. Sinne ei voi varata pöytää ja jonottamiseen kannattaa varautua. Jonottaminen palkitaan, sillä pizza oli erinomaista, palvelu iloisen reipasta ja hintataso näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna erittäin kohtuullinen. Erinomaista pastaa tarjosivat Trasteveressa Ai Spaghettari ja La Puntarella. Jälkimmäisessä söin yhden parhaista pastoista ikinä - tryffelipastaa.

Nähtävyydet

Kaupungin keskusta on moneen muuhun suurkaupunkiin verrattuna melko pienellä alueella ja jalkaisin pärjää hyvin. Minusta parasta on vain haahuilla pitkin katuja. Matkan varrella voi katsella pikkuliikkeitä, pysähtyä virvokkeille ja ihastella milloin minkäkin kulman takaa putkahtavia nähtävyyksiä. 

Yksi omista lemppareistani on Pantheon, nimensä mukaisesti kaikkien jumalten temppeli. Se on alun perin rakennettu vuonna 25 eKr ja sen tuhouduttua uudelleen 125 jKr. Rakennus on monella tapaa poikkeuksellinen. Siinä on maailman suurin muuraamalla tehty kupoli, jopa suurempi kuin Pietarinkirkon kupoli. Minä en lakkaa koskaan hämmästelemästä upeaa kupolia ja sen keskellä olevaa reikää. Reiästä näkyvä taivas on hämmentävän kaunis näky. Aiemmin Pantheoniin on päässyt sisään ilman jonoa. Tällä kertaa en käynyt sisällä, sillä pääsymaksun takia jonot olivat melkoiset. Ensi kerralla varaudun ostamalla lipun etukäteen.

Espanjalaiset portaat (Scalinata della Trinita dei Monti) Piazza di Spagnalla on suosittu kohtaamispaikka. Nykyisin portaat ovat lähes täynnä kukkia, sillä aiemmin suosittu istuskelu portailla on nyt kielletty. Roomassa on kyllästytty kasvavan turistimäärän aiheuttamiin ongelmiin, joten järjestyssäännöissä on kielletty myös suihkulähteillä istuskelu ja syöminen nähtävyyksien lähellä. Jos mielesi tekee lurauttaa rakkauslaulu, älä tee sitä bussissa - siitäkin voi rapsahtaa sakko.

Espanjalaisten portaiden yläpäässä on kirkko Trinita dei Monti ja hotelli Hassler (oikealla).

Juutalaisten kaupunginosassa, Rooman ghetossa liikkuu ehkä vähän vähemmän turisteja, mutta kaupunginosa on kaunis kapeine kujineen. Pysähdyimme siellä lounaalla ja nautimme rauhallisuudesta. Lähellä ghettoa Piazza Matteilla vastaan tulee kaunis pieni 1500-luvulla rakennettu suihkulähde Fontana delle Tartarughe eli kilpikonnien suihkulähde. Kilpikonnat, joista suihkulähde on saanut nimensä, on lisätty vasta 1600-luvulla. 

Fontana delle Tartarughe

Roomassa on kaikkiaan 320 suihkulähdettä. Fontana di Trevi on niistä suurin ja tunnetuin. Muistathan Federico Fellinin elokuvan La dolce vita, jossa Anita Ekberg kahlasi suihkulähteessä? Fontana di Trevi on rakennettu vuonna 1762 ja se on vanhan vesijohdon Aqua Virgon päätepiste. Vesijohto on ollut toiminnassa jo yli 2000 vuotta. Suihkulähteet eivät ole pelkkiä koristeita vaan osa roomalaista vesihuoltoa. Roomaan tuli aikoinaan 11 akveduktia, joissa vesi virtasi jatkuvasti. Niistä vesi johdettiin kylpylöihin, suihkulähteisiin ja vesiposteihin. Vesiposteja, nasoni, on ympäri kaupunkia ja niistä edelleen jatkuvasti valuva vesi on juomakelpoista.

Jos haluat varmistaa, että palaat Roomaan, muista heittää kolikko Trevin suihkulähteeseen. Oikeaoppinen heitto tehdään oikealla kädellä vasemman olkapään yli. Jos kaipaat rakkautta, ehkä jopa italialaista rakkautta, heitä vielä toinen kolikko. Kolmas kolikko lupaa jo hääkellojen soivan. 

Miksi sitten pidän niin paljon Roomasta? Kun istuin viime viikolla katukahvilassa, aurinko paistoi, minulla ei ollut kiire mihinkään, hymyilin. Italiassa tärkeintä ei ole suorittaminen, vaan elämästä nauttiminen. Sen lisäksi, että nautin siellä vanhoista historiallisista rakennuksista ja hyvästä ruuasta, ehkä Rooma opettaa minulle myös vähän rennompaa otetta elämään? 

Mangia bene, ridi spesso, ama molto 

      - syö hyvin, naura usein, rakasta paljon

Ponte Sisto vie Trastevereen 

Loma, Lakeus ja lankaa

Olemme useana vuonna viettäneet ensimmäisen kesälomaviikkomme Vuokatissa. Joka vuosi yritämme etsiä hivenen erilaisen reitin menomatkalla, jotta matka Turusta Kainuuseen ei olisi liian tylsä. Tänä vuonna matkasimme Etelä-Pohjanmaan kautta ja pääsin samalla käymään lankaliikkeissä, joissa olen jo pidempään halunnut vierailla.

Lankataivaassa

Etelä-Pohjanmaasta mieleeni tulee periksiantamattomuus, yritteliäisyys ja itsepäisyys, niin ja tietysti puukkojunkkarit. Katsottavaa ja koettavaa olisi paljon, ohikulkumatkalla ehtii kuitenkin nähdä vain vähän. 

Käsityökulttuuri elää vahvasti Pohjanmaalla. Käsityön perinteet ovat pitkät. Sen lisäksi, että Etelä-Pohjanmaa on oiva paikka käsityöharrastajan täydentää varastojaan, sieltä löytyy myös monia käsityöläisiä, jotka valmistavat vuosikymmenten kokemuksella upeita käsitöitä.

Lankava

Ensimmäinen kohteemme on Kauhavalla sijaitseva Lankava. Lyyli Karppinen perusti vuonna 1925 kolmen muun naisen kanssa Kauhavan Kangas-Aitta nimisen kotikutomon. Alkuun paikalliset naiset kutoivat kankaita Kangas-Aitan langoista ja malleista. Tänään yritys toimii Lankava-nimellä ja myy lankoja niin suuressa myymälässä keskellä Lakeutta kuin verkkokaupassa ja jälleenmyyjien välityksellä.

Lankava

Myymälä on houkutteleva ja lankoja on mielettömät määrät pitkissä hyllyissä, joita tuntuu riittävän loputtomiin.  Kuljen kärryjen kanssa hyllyjen välissä ja olen onnellinen - tämä on lankataivas. Tilaan usein lankoja Lankavan verkkokaupasta, mutta myymälässä lankojen hypistely ja värisävyjen tutkiskelu on vaan aivan eri juttu. Lankoja on paljon - eri lankoja ja eri värejä. Olisipa liike lähempänä kotiani!

Lankava

Seuraava kohteemme on Iisakki Järvenpään puukkotehdas. Mikä voisi olla enemmän Pohjanmaalaista perinnekäsityötä kuin puukko? Puukkotehdas on perustettu vuonna 1879. Puukot ja tupet valmistetaan edelleen itse käsityönä vanhoja perinteitä noudattaen. 

Iisakki Järvenpää Osakeyhtiö

Tehtaan ja liikkeen yhteydessä on myös pieni museo, jossa on nähtävillä tsaarin ajalta alkava näyttely tuotteista ja työkaluista. Seinillä ja vitriineissä on kauniita käsin tehtyjä puukkoja ja niihin liittyviä tarinoita. 

Helavöitä, Iisakki Järvenpää Osakeyhtiö

Jatkamme matkaa noin 40 kilometriä Lappajärvelle. Lappajärvi on Euroopan suurin kraatterijärvi. Järvi syntyi 78 miljoonaa vuotta sitten halkaisijaltaan yli kilometrin kokoisen meteoriitin törmäyksestä. Törmäyksestä syntyi kraatteri, johon aikojen kuluessa muodostui järvi.

Lappajärvi

Lappajärvi tunnetaan myös vahvana mattopitäjänä. 1980-luvulla pitäjässä toimi noin 100 mattokutomoa. 1979 kolme paikallista kutomoa perusti Lappajärven Värjäämö Oy:n. Tänään Lappajärven Värjäämö on Suomen suurin lankavärjäämö, joka alkaa olla harvinaisuus - Suomessa ja Euroopassa on enää vähän värjäystoimintaa. Lappajärven Värjäämön koko värjäystoiminnalle on myönnetty avainlippu merkkinä 100% suomalaisesta työstä. Melkein naapurissa toimii etenkin kalalangasta tunnettu Suomen Lanka.

Lappajärven Värjäämöllä törmäsin viime kesänä tekemäni kesäkassiohjeen mallikappaleeseen

Lappajärven Värjäämön valikoimassa on paljon lempparimateriaaliani pellavaa sekä ontelokudetta, villaa, juuttia ja paperinarua. Valikoimassa on myös luonnonväreillä värjättyä paksua Tuhti-villalankaa. Tuhti värjätään sipulista ja pajusta tehdyllä uutteella. Uutuutena löytyy oranssiin taittava värisävy, joka on värjätty hukkakahvilla. Tuhti-langasta olen aiemmin virkannut pannulaput.

Tuhti-villalankaa

Lappajärven Värjäämö

Tässä oli vain pintaraapaisu Lakeuksilta löytyvään käsityömaailmaan. Muita mielenkiintoisia vierailukohteita ovat esimerkiksi Paapo Alajärvellä ja Lapuan Kankurit Lapualla. Lisää vinkkejä löytyy  Visit Lakeus-sivuilta.

Lankava

Ja mitä minulle tarttui mukaan tältä retkeltä? Enhän toki pystynyt vastustamaan kiusausta ihanien lankojen keskellä. Ostin pellavalankaa laudeliinoihin ja puuvilla-pellava sekoitelankaa kesäkassiin. Lappajärven Värjäämöltä löysin alekorista 2-laatuista luonnonväreillä värjättyä Tuhti-villalankaa. Lanka oli kauniin oliivinvihreää, mutta väri oli hiukan epätasainen, siitä varmaan tuo kakkoslaatu ja edullinen hinta. Ilman ostoksia emme päässet myöskään puukkotehtaalta - sieltä mukaan lähti pieni perunaveitsi.

Lähteet ja linkit:

Visit Lakeus

Lankava

Lappajärven Värjäämö

Iisakki Järvenpää Osakeyhtiö

Kraatterijärvi Geopark

Mukavia kesäretkiä!

Lomalla Sibeliuksen ja Järnefeltin jalanjäljissä

Aloitimme lomamme tänä vuonna pysähdyksellä Kolille. Olen edellisen kerran käynyt Kolilla lapsena. Muistan hämärästi, että maisemat olivat hienot, joten odotukset olivat korkeat. 

Hotellin parkkipaikat ovat alarinteellä ja hotelliin pääsee kiskohissillä tai kävellen portaita. Noin sadan metrin matka kiskohissillä antoi jo aavistuksen upeista maisemista. 

Tarkoituksemme oli olla Kolilla vain yksi yö, joten lähdimme pienelle kävelylle heti huoneen saatuamme. Hotellin kulmalta lähtee kahden hengen maisemahissi, josta aukeaa upeat maisemat Pieliselle. Hissimatka on noin 700 metriä. Hissi oli juuri menossa kiinni, joten enempiä miettimättä hyppäsimme hissiin ja menoksi. Minulla on melkoinen korkean paikan kammo, mutta hissi oli niin korkealla, että ei hirveästi edes pelottanut. Korkeusero ylä- ja alatasanteen välillä oli reilu 200 metriä. 

Hotellin takaa löytyy Uhrihalkeama. Halkeamaan liittyy tarina Annikista, joka oli kieltäytynyt uhraamasta maan haltijalle. Kostona haltija kaatoi Annikin ja Annikin kihlasormus tippui halkeamaan. Annikki osti uuden sormuksen, jotta sulhanen ei huomaisi asiaa. Uusi sormus muuttui mustaksi ja sulhanen ajatteli Annikin olleen uskoton ja purki kihlauksen. Annikki yritti hyvitellä maan haltijaa ja uhrasi koko omaisuutensa uhrihalkeamaan. Haltija oli kuitenkin leppymätön ja Annikki löydettiin myöhemmin kuolleena halkeaman luota.

Onnea metsästävät ovat vuosien saatossa heittäneet halkeamaan kolikoita ja kalliolle uskaltautuvat voivat niitä halkeamassa vieläkin nähdä. Kalliossa näkyy myös noin sata vuotta vanhoja kalliopiirroksia ja nimikirjoituksia.

Aamulla lähdimme kiertämään Kolin huippuja. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, tekee jyrkät nousut ja kävely kalliolla reitistä keskivaikean.  Huippujen kierros on 1,4 kilometrin mittainen klassikkoreitti. Kierros kiertää Ukko- Akka- ja Paha-Kolin huiput. Pidempiäkin reittejä löytyy useita, mutta meillä ei tällä kertaa ollut aikaa pidempään retkeilyyn. 

Matka huipuille menee kauniin metsän läpi. Metsässä on paljon vanhoja kaatuneita puita, jotka luovat omaa kaunista tunnelmaa.  

Reitillä ensimmäisenä vastaan tulee Akka-Koli. Sieltä avautuu näkymät Kolinselälle ja kohti Vesivaaraa. Akka-Kolin vieressä on Hiljaisuuden temppeli, joka on suosittu vihkipaikka - en kyllä ihmettele. Paikassa on jotain ainutlaatuista. Akka-Koli on myös paras paikka pongata kaunis auringonlasku.

Paha-Koli ei ole aivan yhtä korkea kuin Akka- ja Ukko-Koli, mutta maisemat ovat silti hulppeat. Paha-Kolin nimi tulee karmivista tarinoista. Vielä 1700-luvulla Paha-Kolilla pidettiin käräjiä ja tuomitut tiputettiin kalliolta alas. Jos tuomittu oli syytön, hän selvisi pudotuksesta hengissä. Mahtoiko syyttömiä löytyä? 

Ukko-Kolin huippu kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maisemat ovat uskomattoman upeat ja monet taiteilijat kuten Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Jean Sibelius ovat hakeneet innoitusta töihinsä täältä. Koli on Suomen tunnetuin kansallismaisema. Maisemat ovat jylhät ja sanoinkuvaamattoman kauniit. Aina ei tarvitse matkustaa merta edemmäs kalaan, kotimaastakin löytyy upeita paikkoja.

Joskus vielä haluaisin nähdä tämän maiseman talvella. Matkailijoita on niin paljon ympäri vuoden, että vaikka reitillä ei ole talvikunnossapitoa, siellä on kuitenkin tallautuneet polut.