Uusi tori - uusi kori

 Lapsuudenkodissani ostoksille lähdettiin aina ostoskorin kanssa - varsinkin torille. Torilla käytiin joka lauantai. Muistan elävästi kun lapsena olin vanhempieni mukana torilla ja äitini kulki maalaistenpenkkien välissä tutkimassa mitä ihanuuksia sillä kertaa meille ostetaan. Minä ja isä odottelimme usein jossain reunemmalla. Kotiin lähdettiin kori täynnä herkkuja. Muistojen lisäksi minulle jäi arvostus toria ja torilla myytäviä tuotteita kohtaan. 

Olin aiemmin töissä parin korttelin päässä Turun torista ja siellä tulikin käytyä vähintään kerran viikossa. Nyt kun toimistomme on vähän kauempana, myös käyntini torilla ovat harventuneet. Nyt kesällä olen käynyt useammin ja olen nauttinut torikäynneistä. Torilla on kaunista katseltavaa ja kiva tunnelma - kotiin saa vielä mukaan ihanat tuoreet herkut.

Turun tori on kokenut ison muutoksen toriparkin myötä ja uusi tori alkaa muotoutua. Varsinainen torikauppa on ollut käynnissä koko remontin ajan. Nyt ravintola- ja kahvilapaviljonkeja torin laidalla on avautunut. Torin virallisia avajaisia vietetään syyskuun puolivälissä. Tästä tulee kyllä hieno! 

Vanha ostoskorini on jo parhaat päivänsä nähnyt. Tori on uusi, joten korikin on aika uusia.

Lapsuuden kodissani ostoskori oli pajukori, mutta jostain syystä silmääni miellyttää enemmän perinteinen pärekori. Kaunis pärekori olisi hyvä vaihtoehto, mutta kun nyt olen lähtenyt tälle tee-se-itse linjalle, niin täytyy keksiä jotain muuta. Pärekori mielessä materiaaliksi valikoitui vaneripohja ja Lappajärven Värjäämön vahva juutti. 100 % juutti on kestävä luonnonmateriaali. Juuttia löytyy luonnonvärisenä, valkaistuna tai värjättynä puolen kilon kiekoilla. 

Tarvikkeet:

vaneripohja  20 x 30 cm

vahva juutti, luonnonvärinen

musta nahkapala n. 20 x 7 cm, mielellään vähän paksumpaa nahkaa

mustaa puuvillanauhaa, leveys 2 cm, reilu 2 m

mustaa maalia

Ohje:

Maalaa vaneripohja mustalla maalilla molemmilta puolilta ja anna kuivua.

1. kerros: Virkkaa koukulla 4 tai muulla sopivalla, joka menee vaneripohjan reiistä mukavasti läpi, kiinteitä silmukoita. Minun vaneripohjassani on 62 reikää. Virkkasin joka toiseen reikään yhden kiinteän silmukan ja joka toiseen kaksi kiinteää silmukkaa, pitkillä sivuilla keskellä virkkasin kahteen reikään, joihin olisi pitänyt tulla kaksi silmukkaa, vain yhden. Näin silmukoiden kokonaismäärä on 184. Kuviota varten silmukoiden määrän pitää olla 8:lla jaollinen.

2. kerros: Vaihda virkkuukoukkuun 6 ja virkkaa ensin kaksi ketjusilmukkaa (=pylväs) ja loppu kerros pylväitä. Sulje kerros piilosilmukalla alun toiseen ketjusilmukkaan.

3. ja 4. kerros: Virkkaa 2 ketjusilmukkaa (jatkossa jokainen kerros aloitetaan kahdella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään) ja sen jälkeen kolme etukohopylvästä, virkkaa 4 takakohopylvästä, 4 etukohopylvästä, jatka näin kerros loppuun ja päätä kerros piilosilmukalla alun toiseen ketjusilmukkaan (päätä jatkossa jokainen kerros näin). Jos kohopylväät eivät ole sinulle tuttuja, kurkkaa VirkkausKoulun osa 6.

5. ja 6. kerros: Virkkaa 2 ketjusilmukkaa, 3 takakohopylvästä, 4 etukohopylvästä, 4 takakohopylvästä, jatka näin kerros loppuun.

Toista kerroksia 3-6 kunnes reunan korkeus on 20 cm. 

Virkkaa kerros kiinteitä silmukoita. Kummankin pitkän sivun keskellä noin 11 cm välein hyppää kaksi silmukkaa yli ja virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Kumpaankin sivuun tulee kaksi "reikää" sankoja varten.

Virkkaa kerros kiinteitä silmukoita, virkkaa ketjusilmukkareikien ympäri kaksi kiinteää silmukkaa.

Virkkaa kerros piilosilmukoita, päättele lanka.

Sangat tehdään 2 cm leveästä puuvillanauhasta. Leikkaa noin 1 m pituiset pätkät kumpaakin sankaa varten (plus tarvittava kääntövara). Pujota nauhat reiistä ja ompele ne keskeltä kiinni niin että sangat ovat kaksinkertaiset. Leikkaa jämänahasta 7 x 20 cm kokoinen pala ja tee pitkiin sivuihin reikäpihdeillä reiät 1 cm välein 0,5 cm päähän reunasta. Ompele nahkapala juuttinarulla kiinni sangan ympärille.

Nahkapala kannattaa mitata ennen leikkaamista. Mitä jämptimpi se on, sitä tukevampi kädensijasta tulee.

Kori on valmis - torilla tavataan!

Lämmin kiitos kivoille torikauppiaille, jotka auliisti antoivat kuvata tuotteitaan🍓🥬🌻.

Kesäinen pikkupussukka ontelokuteesta

 Tein keväällä golfpussukan itselleni ja siitä tulikin melko suosittu. Olen saanut tehdä niitä sen jälkeen useampia myös ystävilleni. Vaikka tein pussukan golfkierroksia varten, siitä on tullut kätevä kesäkassi - siihen mahtuu juuri sopivasti pikkukukkaro, avaimet, puhelin ja huulipuna. Ja pussukka on helppo heittää niin golfbägiin, pyörän koriin kuin korikassiin. Jos minulla on kaupassa tuo pelkkä pussukka mukana, napsautan karabiinihaan ostoskärryyn kiinni, siinä se pysyy mukavasti shoppailun ajan. 

Virkkasin hiljattain washi-langasta pikkupussukoita. Tämä pussukka on melko samanlainen, mutta materiaalina ontelokude on kestävämpää ja vähän ehkä arkisemman näköistä. Käytin tähän Luomu Mini-Ellaa ja Luomu Pikku-Ellaa. Luomulangoissa värisävyt ovat tosi makeita.

Yhteen pussukkaan tarvitset:

Luomu Mini-Ellaa tai Luomu Pikku-Ellaa

20 cm vetoketju

2 kpl metallirengasta, halkaisija 3 cm

Karabiinihaka

noin 40 cm nahka- tms. hihnaa

2 sisarniittiä

Vihreä pussukka on Pikku-Ellasta virkattu ja punainen Mini-Ellasta, molemmat luomua.

Ystäväni pussukka on virkattu kauniista puolukanpunaisesta Mini-Ellasta virkkuukoukulla nro 5. Lanka on mukavan pehmeää ja taipuisaa, joten myös helppoa virkata.

Virkkaa ensin 48 ketjusilmukkaa ja sulje renkaaksi piilosilmukalla. Virkkaa jokaiseen silmukkaan kiinteä silmukka. Virkkaa seuraavaksi kerros piilosilmukoilla. Kun sinulla on kerroksesta yksi silmukka virkkaamatta, ota lanka koukulta, vedä koukulla lanka seuraavasta silmukasta työn takapuolelle. 

Tee ketjusilmukka ja virkkaa kiinteitä silmukoita piilosilmukoiden takana oleviin kiinteisiin silmukoihin. 

Tee kummassakin päässä yksi lisäys toisella kiinteä silmukka-kerroksella. Jatka virkkaamalla vuoron perään piilosilmukoita ja kiinteitä silmukoita kunnes korkeus on 15 cm. Päättele lanka. 

Ompele vetoketju yläreunaan. Ompele alareuna kiinni. Ompelu on helpompaa nimenomaan näin päin.

Tee hihnasta ketju kiinnittämällä sisarniitillä toiseen päähän metallirengas ja toiseen päähän karabiinihaka. Ompele renkaat pussukan kumpaankin päähän. 

Pikku-Ella on vähän paksumpaa. Siitä löysin kauniin lehmuksenvihreän ja kun vihreä on yksi lemppareistani, niin tein tästä pussukan itselleni. Sen virkkasin virkkuukoukulla nro 6. Tein ensin 40 ketjusilmukkaa ja suljin renkaaksi piilosilmukalla. Virkkasin pussukan spiraalina kiinteillä silmukoilla, jotka tein edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Näin pussukasta ei tullut niin paksu. Tee työn toisella kerroksella lisäys kumpaankin päähän.  Jatka virkkaamista kunnes korkeus on 15 cm.  Ompele vetoketju ja alareuna. Kiinnitä renkaat ja hihna. 

ps. Jos et halua virkata pussukkaa itse, niin teen näitä myös tilauksesta.

Tervetuloa ötökät - hotelli on avattu!

 Olen sen verran kaupunkilainen, että minua ällöttää kaikki ötökät ja muut öttömöntiäiset. Luin juttua hyönteishotelleista ja siitä miten hyönteisten luontaiset pesimispaikat ovat vähissä. Meillä on pihalla pari omenapuuta ja kolme viinimarjapensasta, joten pölyttäjähyönteisiä tarvitaan. Nyt on unohdettava ötökkäkammo ja alettava houkutella pölyttäjiä pihaan.

Ötökkähotelleja saa kaupoistakin, mutta halusin tehdä sellaisen itse. Nikkarointi ei ole vahvin lajini, joten pyysin apua mieheni isältä. Hän tekee paljon kaikenlaista itse mm. ihania linnunpönttöjä.

Tutustuin ötökkähotellin perustamiseen ja päädyin valitsemaan materiaaliksi pienen puulaatikon, jossa sain viime jouluna joulukukkia. Olin laittanut laatikon talteen, koska arvasin, että kauniille puulaatikolle löytyy vielä käyttöä. Laatikkoon tarvitaan myös katto, jotta hotellin asukkaat pysyvät paremmin kuivina. Katoksi valikoitui pala vaneria.

Lisäksi tarvitaan järviruokoa, puupaloja ja liimaa niiden kiinnittämiseen. Aloitimme sahaamalla puusta sopivan kokoisia paloja ja porasimme niihin reikiä. Huomioi monikko - appeni siis teki ja minä otin kuvia vieressä😅. Reikien on hyvä olla 4-10 mm kokoisia.

Järviruoko pilkottiin saman mittaisiksi paloiksi, solmukohdat otin pois. Liimasin puuliimalla puupalat ja ruokopätkät hotelliin. Tein osasta ruokoja pieniä nippuja narun kanssa, jolloin ne oli helpompi ja nopeampi liimata.

Lopuksi katto naulattiin paikalleen ja pari koukkua sivuihin. Siitä tuli oikein nätti!

Kiinnitin hotellin omenapuuhun, joka on viinimarjapensaiden vieressä. Hotelli on hyvä laittaa kohti aamuaurinkoa, jos mahdollista.

Tervetuloa ötökät - hotelli on avattu🐝🦋!

Lähteet: YLE.fi/Luonto ja Martat.fi

Lomalla Sibeliuksen ja Järnefeltin jalanjäljissä

Aloitimme lomamme tänä vuonna pysähdyksellä Kolille. Olen edellisen kerran käynyt Kolilla lapsena. Muistan hämärästi, että maisemat olivat hienot, joten odotukset olivat korkeat. 

Hotellin parkkipaikat ovat alarinteellä ja hotelliin pääsee kiskohissillä tai kävellen portaita. Noin sadan metrin matka kiskohissillä antoi jo aavistuksen upeista maisemista. 

Tarkoituksemme oli olla Kolilla vain yksi yö, joten lähdimme pienelle kävelylle heti huoneen saatuamme. Hotellin kulmalta lähtee kahden hengen maisemahissi, josta aukeaa upeat maisemat Pieliselle. Hissimatka on noin 700 metriä. Hissi oli juuri menossa kiinni, joten enempiä miettimättä hyppäsimme hissiin ja menoksi. Minulla on melkoinen korkean paikan kammo, mutta hissi oli niin korkealla, että ei hirveästi edes pelottanut. Korkeusero ylä- ja alatasanteen välillä oli reilu 200 metriä. 

Hotellin takaa löytyy Uhrihalkeama. Halkeamaan liittyy tarina Annikista, joka oli kieltäytynyt uhraamasta maan haltijalle. Kostona haltija kaatoi Annikin ja Annikin kihlasormus tippui halkeamaan. Annikki osti uuden sormuksen, jotta sulhanen ei huomaisi asiaa. Uusi sormus muuttui mustaksi ja sulhanen ajatteli Annikin olleen uskoton ja purki kihlauksen. Annikki yritti hyvitellä maan haltijaa ja uhrasi koko omaisuutensa uhrihalkeamaan. Haltija oli kuitenkin leppymätön ja Annikki löydettiin myöhemmin kuolleena halkeaman luota.

Onnea metsästävät ovat vuosien saatossa heittäneet halkeamaan kolikoita ja kalliolle uskaltautuvat voivat niitä halkeamassa vieläkin nähdä. Kalliossa näkyy myös noin sata vuotta vanhoja kalliopiirroksia ja nimikirjoituksia.

Aamulla lähdimme kiertämään Kolin huippuja. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, tekee jyrkät nousut ja kävely kalliolla reitistä keskivaikean.  Huippujen kierros on 1,4 kilometrin mittainen klassikkoreitti. Kierros kiertää Ukko- Akka- ja Paha-Kolin huiput. Pidempiäkin reittejä löytyy useita, mutta meillä ei tällä kertaa ollut aikaa pidempään retkeilyyn. 

Matka huipuille menee kauniin metsän läpi. Metsässä on paljon vanhoja kaatuneita puita, jotka luovat omaa kaunista tunnelmaa.  

Reitillä ensimmäisenä vastaan tulee Akka-Koli. Sieltä avautuu näkymät Kolinselälle ja kohti Vesivaaraa. Akka-Kolin vieressä on Hiljaisuuden temppeli, joka on suosittu vihkipaikka - en kyllä ihmettele. Paikassa on jotain ainutlaatuista. Akka-Koli on myös paras paikka pongata kaunis auringonlasku.

Paha-Koli ei ole aivan yhtä korkea kuin Akka- ja Ukko-Koli, mutta maisemat ovat silti hulppeat. Paha-Kolin nimi tulee karmivista tarinoista. Vielä 1700-luvulla Paha-Kolilla pidettiin käräjiä ja tuomitut tiputettiin kalliolta alas. Jos tuomittu oli syytön, hän selvisi pudotuksesta hengissä. Mahtoiko syyttömiä löytyä? 

Ukko-Kolin huippu kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maisemat ovat uskomattoman upeat ja monet taiteilijat kuten Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Jean Sibelius ovat hakeneet innoitusta töihinsä täältä. Koli on Suomen tunnetuin kansallismaisema. Maisemat ovat jylhät ja sanoinkuvaamattoman kauniit. Aina ei tarvitse matkustaa merta edemmäs kalaan, kotimaastakin löytyy upeita paikkoja.

Joskus vielä haluaisin nähdä tämän maiseman talvella. Matkailijoita on niin paljon ympäri vuoden, että vaikka reitillä ei ole talvikunnossapitoa, siellä on kuitenkin tallautuneet polut.

Kesäkassi washi-nauhalangasta

 Korikassi on kesän ehdoton ykköslaukku - niitä on kiva olla vaikka muutama vähän erilainenkin. Virkkasin hiljattain washi-nauhalangasta kivat pikkupussukat. Lanka on helppoa virkata ja lopputulos on esimerkiksi ontelokuteeseen verrattuna kevyt ja pehmeä.

Pikkupussukoista innostuneena tein washista korikassi-pikkupussukka -setin. Korikassin sisään kiinnitin metallilenkin, johon pikkupussukan voi kiinnittää. Tästä tuli aika hauska setti!

Tarvikkeet korikassiin:

2 kerää washi-nauhalankaa (jos teet myös pussukan tarvitset sitä varten vielä yhden kerän)

vaneripohja n. 25x10 cm

bambusangat tai vastaavat

Pussukan ohjeen löydät täältä.

Aloita korikassin virkkaaminen koukulla 4 tai muulla sellaisella koukulla, joka menee mukavasti vaneripohjan rei’istä. Virkkaa jokaiseen reikään yksi kiinteä silmukka ja kulmissa tee yhteen reikään kolme kiinteää silmukkaa. Vaihda virkkuukoukkuun nro 7.  Jatka virkkaamalla kerros kiinteitä silmukoita. Seuraavalla kerroksella aloitetaan kuvio: virkkaa joka toiseen silmukkaan kiinteä silmukka ja joka toiseen venytetty kiinteä silmukka. Seuraavalla kerroksella virkkaa venytetty silmukka kiinteän silmukan päälle ja toisinpäin. Virkkaa laukku spiraalina, jolloin ei tule rumaa saumaa kerroksen vaihdosta.

Jatka virkkaamista kunnes korkeus on noin 25 cm. Virkkaa lopuksi kerros rapuvirkkauksella.

Kiinnitä sangat laukkuun ompelemalla washi-langalla ja ompele samalla yhden sangan lenkin kohdalle sisäpuolelle d-lenkki tai vastaava.

Tämän setin kanssa kelpaa lähteä humputtelemaan kesärientoihin!