Korujen teko on hauskaa, joten etsiskelen jatkuvasti uusia ideoita. Aiemmissa jutuissa olen tehnyt rannekoruja kivihelmistä, virkannut korvakoruja ja myös huovuttanut korvakoruja, niin ja tehnyt koruja korubetonista.
Nyt löysin hopeoidun kuparilangan. Tämä on hauskaa!
Työkaluksi hankin sivuleikkurit metallilangan siistiä katkaisua varten. Korvakorukoukkujen ja -renkaiden kiinnittämiseen minulla oli jo pyöreäkärkiset ja lattapäiset korupihdit. Metallilangan lisäksi tarvitaan välirenkaita ja korvakorukoukkuja. Omani ovat hopeisia. Metallilankaa löytyy monenlaista ja eri paksuista. Minä valitsin hopeoidun kuparilangan, joka on ohuelti emaloitu. Emalointi estää tummumisen. Langan paksuus on 28 ga. Mitä isompi numero, sitä ohuempi lanka.
Aloitin virkkaamisen 1,5 koukulla. Virkkuukoukuksi kannattaa valita metallinen, eikä sitä isoäidiltä perittyä lempparia, sillä lanka voi tehdä koukkuun jälkiä.
Tein langasta pienen ympyrän ja sitten virkkasin kiinteitä silmukoita pari - kolme kerrosta ympärille. Metallilangan virkkaaminen on yllättävän vaikeaa. Metallilankaa ei voi purkaa eikä silmukoita kiristää tavalliseen tapaan. Lanka ei veny, joten silmukoista tulee vähintään virkkuukoukun kokoisia.
Tässä linkki videoon, jossa virkataan metallilangasta kukka ja ketjua. Videosta saa hyvän käsityksen miten lanka toimii virkatessa.
Lopputuloksena oli korvakorut, jotka ovat virkattuja sotkukasoja. Mutta toisaalta lopputuloksen ei tarvitsekaan olla teollisen tarkkaan tehdyn näköistä, nämähän ovat käsityötä.
Seuraavaksi kokeilin tehdä isomman renkaan. Ensin virkkasin ketjusilmukoista ympyrän ja sitten yksi kerros kiinteitä silmukoita.
Seuraavat virkkasin isommalla koukulla (3), niistäkin tuli kivat.
Metallilangan virkkaaminen on haastavaa, mutta harjoittelemalla lopputuloksena on mahdollista saada upeita koruja. Minun kärsivällisyyteni ei niin pitkään harjoitteluun taida riittää, mutta pidän näistä ”sotkukasakorvakoruistakin”.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti