Korvakoruvirkkauksia - tuleeko tästä mitään?

Tämä on kertomus siitä, miten kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Miten erehdyksen ja yrittämisen kautta voi kuitenkin tulla jotain valmista ja mieleistä. 

Tykkään koruista. Olen nähnyt upeita virkattuja pitsikorvakoruja Pinterestissä ja innostuin tietysti☺️. Mitä ohuemmasta langasta ja mitä pienemmällä virkkuukoukulla tekee, sitä upeampi on lopputulos. Minun pienin virkkuukoukkuni on nro 2 ja senkin kanssa on haastavaa saada sormet toimimaan. Eli upeat pikkuruisesta pitsistä tehdyt unelmat saivat jäädä. Halusin kuitenkin kokeilla.

Virkkasin muutaman erilaisen ja erivärisen tekeleen. Isoäidinneliö-korvakorut on tällaiselle innokkaalle virkkaajalle ihan must! Eli yhdet sellaiset, muutamat virkkasin erilaisilla ympyräkuvioilla. Virkkuukoukkuna oli se nro 2 ja lankana ohuimmat puuvillalangat, jotka varastostani löysin, suurimmassa osassa Candy 10 g minikerät.



 Kovetin virkkaukset erikeeper-vesi-seoksella. Seokseen tulee puolet vettä ja puolet erikeeperiä. Olin jopa niin viitseliäs, että pingotin parit korvakorut nuppineulojen kanssa. Sitten liimavesiseosta päälle ja aamulla tarkistamaan mitä korvakoruille kuuluu. 

Höh, minä ja liima oli huono yhdistelmä. Sain liimattua nuppineulat kiinni korvakoruihin🙄. Sain ne irti, mutta pieni taistelu siinä tarvittiin. 

Näistä ensimmäisistä tuli minun makuuni liian isoja, mutta muuten aika hauskoja, iloisia kesäkorvakoruja. Virkatut korvakorut voivat olla tosi isotkin, sillä ne ovat hyvin kevyet. Koko on makuasia. Monet isot korvakorut ovat minusta kauniita, mutta kun laitan ne itselle, niin ne eivät tunnu hyvältä.

Jos pidät isoista korvakoruista, kurkkaa tänne. Siellä on kivoja ideoita.




Seuraavaksi vähän pienemmät; virkkasin pienet kukat pylväistä, joiden yläreunat virkkasin yhteen ja ketjusilmukkaketjuja ympäri. Ja taas sama show erikeepperin kanssa.



Laitoin virkattuun kukkaan kaksi hopeoitua välirengasta ja hopeisen korvakorukoukun. Kahdella renkaalla kukka asettui korvassa ”oikein päin”. Työkaluina minulla oli pyöreäkärkiset ja tasapäiset korupihdit. Niillä on kätevää avata ja sulkea renkaat. Omani maksoivat noin kympin kappale ja ajattelin niillä olevan muutakin käyttöä tässä uudessa ”virkkaa ja väkerrä” -elämässäni😉. Toinen pihti toiseen käteen ja toinen toiseen, kierretään rengas auki, pujotetaan korvakorukoukku ja kierretään kiinni. Kannattaa avata rengas sivulle, ei vetää auki. Ja kun käännät renkaan kiinni, purista samalla päitä toisiaan kohti. Rako pitää saada mahdollisimman pieneksi, jotta koristukset eivät tipu. Kun avaat renkaan sivulle, sen muoto pysyy pyöreänä. Jos avaat renkaan vetämällä auki, muodosta tulee soikea ja sitä on vaikea saada takaisin pyöreäksi. Jos käytät jotain muita kuin korupihtejä, ole varovainen varsinkin hopeoitujen tai muuten pinnoitettujen metallien kanssa. Epätasaiset pihdit vaurioittavat helposti ohutta pinnoitetta.




No, nämä ovat ihan Ok. Päätin vielä kokeilla pienempää virkkuukoukkua ja ohuempaa lankaa. Hankin 1,5 virkkuukoukun ja kauniisti kiiltävää muliinilankaa. Ei se ollutkaan ihan hirmu vaikeaa virkata, yhdet jaksoi hyvin väkertää.



Näistä tuli mielestäni kauniit. Mutta jotenkin tuntuu, että edelleenkään ei ihan minun tyyliset, ehkä taas vähän liian isot.



Pidän yksinkertaisista jutuista, ei liikaa krumeluureja. Renkaat voisi olla kivat? Mikä olisi kevyt ympyrä, jonka ympärille voisi virkata? Näin jossain, että juomapullon korkin rengasta oli käytetty. Kokeiluun!



Virkkasin nro 2 koukulla renkaan tiiviisti ympäri. Lankana minulla oli Candy.

Hei, tämähän toimii! Ei huono. Onhan nämä ainakin asennekorvikset; ”Täältä tulee hurja virkkaaja😆.”



Valmista tuli! Sorminäppäryys ja kärsivällisyys oli hetkittäin koetuksella. Kokeileminen on kivaa ja siinä myös oppii uutta - itsestä ja virkkaamisesta. Ainakin nuo renkaat tulevat minulla käyttöön, niistä pidän tosi paljon. 

”Hurja virkkaaja” jatkaa kokeiluja - ensi perjantaina on luvassa taas jotain uutta. 

Aurinkoisia virkkauspäiviä🧶☀️🧡

Marjukka












  









Kommentit