Tuolille uusi elämä?

 Olenko jo kertonut, että me rakennetaan omakotitaloa? Tai siis ei me mitään rakenneta - rakennusmiehet rakentaa ja me siivotaan, kerätään risuja ja… hommaa tuntuu piisaavan avaimet käteen-talotoimituksessakin. 

Syksyn tultua rakennustarvikkeita piti saada sääsuojaan ja tyhjensimme naapurissa asuvan appeni varastoa. Sieltä löytyi vanha hiirten syömä tuoli, jonka heitimme roskiin menevään kasaan. Se nökötti siinä roskakasan päällä ja katselimme sitä appeni kanssa, kun hän sanoi; ”Tuosta saisi vielä hienon tuolin.”



Vaikka tuoli oli kärsinyt, sen runko näytti oikeinkin hyvältä. Rakastan vanhoja huonekaluja ja tavaroita - varsinkin kun niillä on tarina. Kerroinkin jo aiemmin syksyllä vanhasta huutokaupasta ostamastani lipastosta

Minulla ei ole mitään kokemusta tuolin kunnostamisesta ja verhoilusta. Sen verran olen vanhojen huonekalujen kunnostukseen sotkeentunut, että olen ostanut pari vuotta sitten vanhan pienen työpöydän. Putsasin, hioin ja vahasin sen mehiläisvahalla. Niin ja vaihdoin nupin - se on tosi söpö. Pöydästä tuli oikein kiva. 





No, eihän minua sen enempää tarvinnut yllyttää - nappasin tuolin roskakasan päältä ja otin talteen. Laitoin muutamalle ystävälle vielä kuvaviestin ja kun tuoli sai peukkuja osakseen, päätökseni tuolin pelastamisesta sai kaipaamani vahvistuksen. 

Tuoli oli kieltämättä vähän kärsineen näköinen. Kotona aloitin armottoman googlailun - ”vanhan tuolin kunnostus”, ”nojatuolin verhoilu”...

Työväenopistossa olisi syksyllä alkamassa huonekalujen entisöinti-kurssi, mutta se oli tietenkin täynnä. Luin, että kurssi täyttyy joka vuosi vartissa. Ihanaa, että vanhoja huonekaluja halutaan säästää ja kunnostaa, mutta huono minulle. Jatkoin Googlen ihmeellisessä maailmassa. Tietoa löytyi aika paljonkin. 



Olen  myös yrittänyt löytää tietoa itse tuolista. Kesäkuussa on avautunut uusi tuoleja ja tiloja-sivusto Finna-tietopankkiin. Sivusto kokoaa yhteen huonekalu- ja sisustusmuotoilun aineistoja. Esineiden ja valokuvien lisäksi saatavilla on eri suunnittelijoiden alkuperäisiä huonekalupiirrustuksia. Pääset tutustumaan sivuille tästä. Sivustolla oli kyllä todella hauska katsella ja tutkia vanhoja kuvia. Sinne uppoutuu helposti useammaksikin tunniksi.

Vanhojen huonekalujen kuvien ja piirustusten selailu ei tuonut kuitenkaan vastausta. Tuoli on hyvin samannäköinen kuin 60-luvulla Askon tekemät kevyet nojatuolit. Todennäköisesti tuoli onkin jonkun toisen tehtaan valmistama samalta ajalta. Eli ihana 60-luvun neito kuten minäkin❤️.


Eka rivi niittejä…


Projekti käynnistyi purkamisella. Purkaminen on minulle tuttua jo virkkaushommista😂. Neuvona oli, että säästä kaikki - varsinkin kangas. Ei siksi, että se käytettäisiin uudelleen, vaan mahdollisen kaavan tekoon uutta päällystä varten. 




Niitti niitiltä ja kerros kerrokselta kaivoin niittejä ruuvimeisseli ja hohtimet apuna. Niitä niittejä oli paljon! Toisaalta kangas on tukevasti paikallaan vaikka on ollut siinä jo noin 50 vuotta.


…ja lisää niittejä. Alta löytyi vielä yksi kerros.


Jälkikäteen luin, että hommaan olisi ollut ihan oma työkalukin - niitinnostaja. No, meni se näinkin. Kun sain niittikerrokset irti, sain irrotettua päällikankaan. Kankaasta oli tehty huppu sekä istuinosan että selkänojan päälle ja liitetty yhteen niillä miljoonalla niitillä.



Kankaan alta löytyi vaahtomuovipehmuste, joka oli liimattu puiseen tuolin runkoon. Vaahtomuovia alettiin käyttää teollisesti valmistetuissa tuoleissa 60-luvulla, joten ajatukseni tuolin iästä sai vahvistusta. Revin vaahtomuovin irti ja rapsutin liiman puukon ja hiekkapaperin kanssa pois. Alta löytyi ihan kelpo runko. Satulavyöt näyttivät hyvältä, niitä ei varmaankaan tarvitse vaihtaa.



 Tuolin jalat ja käsinojat olivat myös hyvässä kunnossa. 



No niin, purkuhommat on hoidettu ja alkaa se kiva osuus - minkälainen kangas tuoliin laitettaisiin? 

Kankaaksi ajattelin vähän vanhahtavan oloista ja tällä hetkellä kovin muodikasta buklee-kangasta. Bukleessa on silmuja tai nyppyjä, jotka tekevät kankaan pinnasta elävän. Sisustusliikkeen kangasvalikoimat olivat ihania - oli todella vaikea valita mikä olisi se kaikken kaunein.


Muru - toinen vaihtoehtoni - tumma vihreä ruskean yläpuolella.


Halusin tuolista väripilkun kotimme muuten melko hillityyn värimaailmaan. Tällä hetkellä olen tosi innostunut vihreästä. Kaunis vihreä olisi myös kiva pari tummanruskealle puulle. Arvoin lopulta kahden kankaan välillä - Lauritzonin mattapintainen buklee Muru ja myös struktuuripintainen, vähän kiiltävä chenillekangas Renegades. Päädyin itselleni epätyypillisesti jälkimmäiseen. Valitsen yleensä aina kaikessa matta-vaihtoehdon. Jostain syystä kiiltävä ei miellytä silmääni on kyse sitten huulipunasta tai huonekaluista. Toivottavasti en nyt mennyt vikaan tässä…


Valintani - punaisen alla oleva vihreä, Renegades.


Jatkan tuolin parissa ja palaan siihen myöhemmin. Ensi viikolla taas jotain virkkausjuttuja!

Marjukka


Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig