TiedÀttekö ihmistyypin, joka uuden harrastuksen aloittaessaan aina hankkii kaikki vermeet vimpan pÀÀlle? Minussa on ehkÀ vÀhÀn tuota vikaa. Silti olen jostain syystÀ taistellut nyt jo muutaman vuoden lankavyyhtien kanssa - joista on siis lÀhes poikkeuksetta tullut sotkuvyyhtejÀ. Olen yrittÀnyt keriÀ lankavyyhtejÀ nojatuolin selkÀmyksellÀ, keittöntuolin selkÀnojalla ja jalkojen ympÀrillÀ - vain osan mainitakseni.
Olen
jo pidemmÀn aikaa himoinnut vyyhdinpuita, mutta en ole raaskinut
hankkia. Nyt otin joulupukin hommat itselleni ja tuossa se on - minun joululahjaniđ.
Vyyhdinpuut tai kerinpuut on jo vanha keksintö. NiitÀ löytyy myös antiikkisina, mutta pÀÀtin kuitenkin hankkia uudet. Omani ovat puiset, muovisiakin löytyy.
Kerinpuu kiinniteÀÀn puuruuvilla pöydÀnreunaan. Lankavyyhti pujotetaan puisten pinnojen ympÀrille ja pinnojen alla oleva kiristin ruuvataan sopivaan kohtaan kiinni. Sitten vaan kierittÀmÀÀn lankaa kerÀlle - kerinpuut pyörivÀt ja lanka pysyy selvÀnÀ. Miksi ihmeessÀ hankin tÀmÀn vasta nyt??? Ihan huippu vempain!
Seuraava askel onkin sitten kerijĂ€laite - siinĂ€ on rulla, johon lanka keritÀÀn ja kampi, jonka kanssa pyöritetÀÀn rullaa... onkohan se jo liian helppoađ.
Kaikki lanka kerĂ€llĂ€, eikĂ€ yhtÀÀn sotkuađ!
Ei kommentteja
LÀhetÀ kommentti