Kirjoitin aiemmin varastojen kätköistä löytyneestä vanhasta tuolista. Innostuinkin 60-luvun tuolineidosta oikein tosissani.
Pintakäsittely mehiläisvahalla
Purettuani tuolin osiin jatkoin kunnostusta rungon putsaamisella. Käytin puhdistukseen Liberonin huonekalujen puhdistusainetta. Se irrottaa hyvin lian ja öljyn puun pinnasta vahingoittamatta puuta. Puun pinta oli melko hyvässä kunnossa ja kauniin tumman ruskea. Kun en tiedä miten puu on aiemmin käsitelty, päätin käyttää mehiläisvahaa puun viimeistelyyn.
Mehiläisvaha on vanhin tunnetuista luonnonvahoista. Väritön vaha ei muuta puun sävyä, mutta antaa sille silkkisen pinnan. Vahaa voi laittaa niin maalatun, petsatun kuin lakatunkin pinnan päälle. Mehiläisvahasta tulee voimakas tuoksu, joten suosittelen tekemään vahauksen joko ulkona (lämpötila vähintään +10 C) tai hyvin tuulettuvassa tilassa. Kuivuttuaan mehiläisvaha on myrkytön ja käy elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleviin tuotteisiinkin.
Apuvälineenä minulla oli 0000-teräsvilla. Annoin vahan kuivua reilu pari tuntia, jonka jälkeen kiillotin pinnan huonekaluharjalla. Muutos oli kyllä melkoinen, kuten alla olevasta kuvasta huomaa.
 |
| Tuolin pinnan muutos mehiläisvahakäsittelyllä. |
Tuolin verhoilu
Tuolin verhoilu on tässä projektissa se ehdottomasti vaikein osuus. Siksi olinkin erityisen onnellinen, kun ystäväni Riikka Arola lupautui avuksi. Minä hoidin purkuhommat ja puuosien kunnostuksen, Riikka otti hoitaakseen istuinosan verhoilun.
Verhoilu alkoi uusien 30 mm paksujen vaahtomuovien leikkaamisella. ”Leikkasin ne tarkalleen tuolin mittojen mukaan”, Riikka kertoo. ”Sen jälkeen liimasin vaahtomuovit paikalleen”. Lisää pehmustetta saatiin kiinnittämällä vanua muutamalla niitillä vaahtomuovien päälle.
Seuraavaksi Riikka leikkasi kankaasta sekä istuinosaan että selkänojaan sopivat palat. Molempiin kankaat leikattiin samansuuntaisesti.
Kangas on kiinnitetty niittaamalla. Istuinosan kiinnittäminen aloitettiin keskeltä takaa ja selkänojan alhaalta edeten ylös, lopuksi kulmat. Kangas kiristetään työtä tehdessä tasaisesti. Kangas kannattaa pitää kireänä koko työskentelyn ajan. Se on helpompaa, kun kankaan kiinnittää isoilla verhoilunuppineuloilla paikalleen.
”Tuolin pohjaan ja selkänojaan laitoin jämäkän pahvin ja viimeistelin niiden päälle kankaan. Kankaan reunat ompelin piilotikein”, kertoo Riikka.
Sitten tarvittiin enää muutama ruuvin kiinnitys ja tuoli oli valmis. Ja mikä ihana tuoli!
Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat:
Tuolista tuli todella kaunis - tummanruskea puu ja hivenen kiiltävä vihreä ja eläväpintainen kangas ovat mielestäni erittäin onnistunut yhdistelmä. Kaiken kukkuraksi tuolissa on oikein mukava istua.
Kiitos Riikka avusta❤️!
Verhoilukuvat: Riikka Arola
Ei kommentteja
Lähetä kommentti