Kokeilin värjäystä luonnonväreillä

 Taitoliiton vuoden 2022 käsityötekniikka on värjäys luonnonväreillä. Tällä valinnalla liitto on halunnut herättää keskustelua tekstiilien ja materiaalien vastuullisuudesta ja niiden ympäristövaikutuksista. 




Luonnon väriaineet on tunnettu jo tuhansia vuosia, joten mistään ihan uudesta jutusta ei ole kyse. Ensimmäiset ihmisen käyttämät väriaineet olivat maavärejä. Niillä tehtiin luolamaalauksia jopa 15000 eKr. Vanhimmat löydetyt värjätyt tekstiilijäänteet on tehty 6000 eKr. 1800- luvun puoliväliin asti käytetyt väriaineet olivat luonnonvärejä. 1856 englantilainen kemisti William Henry Perkin keksi ensimmäisen keinotekoisen väriaineen. Keinotekoiset värit korvasivat luonnon väriaineet hyvin nopeasti melkein kokonaan. Uusi innostus luonnonvärjäämiseen syntyi 1990 -luvulla. 




Yleisimmin luonnonväreillä varmasti värjätään lankoja, varsinkin villalankoja. Aiemmin olen värjännyt luonnonväreillä kananmunia pääsiäiskoristeiksi. Nyt päätin kokeilla puuhelmien värjäämistä. Sovelsin puuhelmien värjäyksessä lankavärjäyksen ohjeita. Selkeät ohjeet löysin Käsityökekkerit-blogista. Myös Tetridesignin sivuilta löytyy paljon tietoa luonnonvärjäyksestä. Sieltä löytyy myös verkkokauppa, josta voi ostaa materiaaleja värjäykseen.



Pujotin helmet puuvillalankoihin, jotta niitä olisi helpompi käsitellä ja käännellä liemissä. Aloitin värjäämisen purettamalla helmet alunalla. Purettamisella tarkoitetaan värjättävän materiaalin käsittelyä niin että väri kiinnittyy värjättävään materiaaliin paremmin. Aluna on alumiinin ja kaliumin kaksoissuola. Se on yleinen purete-aine. Samaan aikaan keitin toisessa kattilassa punasipulin kuoria ja paria huonoksi mennyttä sipulia. Vastuullinen värjäri ei laita pataan mitään syömäkelpoista. 




Yritin mittailla lämpötilaa, mutta mittari näytti ihan höpöjä. Toisaalta en tiedä onko lämpötilalla niin hirveästi väliä. Tärkeämpää lämpötilan vahtiminen on villalankojen kanssa - liian kuumassa vedessä langat huopuvat.



Siivilöin sipulinkuoret pois ja lisäsin puretettuja helmiä väriliemeen. Jatkoin keittelyä tunnin verran, jonka jälkeen huuhtelin helmiä kunnes väriä ei enää irronnut huuhteluveteen. Ensimmäiseen huuhteluveteen laitoin lorauksen etikkaa. 



Samalla tavalla tein väriliemet myös vanhaksi päässeestä teestä, käytetyistä kahvinpuruista sekä keltasipulin kuorista.




Sitten helmet kuivumaan ja alkoi jännitys, että miltä helmet näyttävät kuivina. Ja hyvältähän ne näyttivät! Värit olivat tosi kauniita. Kuvittelin saavani punasipulista vihreää, mutta väri on tummanruskea. Ei haittaa, väri oli todella kaunis tummanruskea. Väriin vaikuttaa monet asiat, kuten veden laatu, helmien puumateriaali ja samalla ”reseptillä” ei välttämättä tule uudelleen samaa väriä. Mutta se tässä hauskaa onkin. Kaiken ei aina tarvitse olla niin tarkkaan ennakoitavissa.




Lopuksi käsittelin helmet vielä parafiiniöljyllä ja tein niistä rannekoruja. Öljy teki helmiin kauniin kiillon ja väri syveni vielä entisestään. 

Mitään hätäisen hommaa tämä ei tosiaankaan ole - materiaalien keräämiseen menee aikaa, keittely vie myös oman aikansa. Värit ovat melko voimakkaita, joten tarkkana saa olla, ettei tule värjättyä mitään ylimääräistä… meillä on keittiössä valkoinen lavuaari, joten sinne ei passannut kaadella mitään😅.



Mutta kivaa tämä oli ja innostuin ihanista väreistä, joita sain aikaiseksi. Luonnonvärjäys alkoi todella kiinnostaa ja haluan oppia lisää, joten tilasin Anna-Karoliina Tetrin kirjan ”Luonnonvärjäys”. 

Minusta näistä tuli tosi ihania😍. Tykkäätkö Sinä?




Lähteet:

Taitoliitto
Tekstiilikulttuuriseura
TetriDesign
Käsityökekkerit

2 kommenttia

Professional Blog Designs by pipdig