Hyvää värivuotta 2026

 Vuoden värit 2026 on taas julkistettu - mitä värejä meille tarjotaan ensi vuodeksi?

Kuva: Tikkurila

Tikkurilan vuoden väri on L392 Kameleontti. Väri on maanläheinen keltavihreä. Se taittaa hivenen oliivinvihreään, mutta on keltaisempi. Väriä luonnehditaan lempeäksi voimaväriksi, väriksi, joka kätkee sisäänsä sekä rauhoittavaa että virkistävää energiaa, jotka yhdessä luovat täydellisen tasapainon ja vapauttavat sisäisen voimasi täyteen potentiaaliin.

Fritidsgarn, väri 9564 Matcha, kuva: Sandnes Garn

Kameleontti on tosi voimakas väri. Itse pidän enemmän tummemman vihreästä, jossa on vähemmän keltaista - keltainen ei oikein ole koskaan lukeutunut lemppareihini. Tällainen voimakas väri toimii minusta aika kivasti vastavärin kanssa, kuten tuossa yllä olevassa laukussa. Vastavärit luovat voimakkaan kontrastin ja pieni määrä vastaväriä korostaa pääväriä. Lankana on laadukas Fritidsgarn, 100% norjalaista villaa Sandnes Garnilta - lanka huopuu tosi kauniisti. 

Kuva: Pantone

Väri-instituutti Pantonen vuoden väri 2026 on 11-4202 Cloud Dancer, hivenen harmaaseen murrettu valkoinen. Cloud Dancer on kannanotto yksinkertaistamisen puolesta - ”Meitä ympäröivä kakofonia on muuttunut musertavaksi ja sisäisen itsemme kuuleminen on muuttunut vaikeammaksi”, sanoo Leatrice Eiseman Pantonen väri-instituutista. Pantone valitsee vuosittain värin, joka kuvastaa tunnelmia maailmalla ja samalla ennustaa tulevia trendejä. 

Vuonna 2016 meidän vanhan kodin keittiö remontoitiin kauniin valkoiseksi.

Valkoinen lienee suomalaisen sisustajan kaikkien aikojen suosituin väri. Eikä ihme, sisustuksessa valkoinen tuo lisää avaruutta ja valoisuutta. Ja täällä pimeässä pohjolassa valoisuutta usein kaipaa lisää. Muutamien vuosien takaisista vitivalkoisista kodeista on aika pitkälti siirrytty maanläheisempiin väreihin. Tikkurilan suosituimmat sisäseinien värit ovat valkoinen, beige, greige ja harmaa. No, ei kauheasti yllättänyt. Suosituin väri on klassinen valkoinen F497 Paperi. Meidän kodin sisäseinien värit löytyvät myös noista suosituimmista. Suurin osa seinistä on maalattu värillä F487 Höyhen, joka on murrettu valkoinen ja muutama huone hiukan tummemmalla Y487 Piazza-värillä, joka näyttää valkoiselta, mutta on oikeasti jo harmaa.

Tikkurilan suosituimmat valkoiset sisämaalisävyt, kuvat: Tikkurila

Pantonen valintaa on sosiaalisessa mediassa moitittu tylsäksi ja niin minäkin ensin ajattelin. Sisustuksessa valkoinen on turvallinen valinta ja sitä löytyy meiltä kotoa - seinien lisäksi on valkoista sohvaa, nojatuolia ja lamppua. Ja jos kurkataan astiakaappiin, niin valkoista löytyy lisää. Vaatteissa vierastan valkoista - en osaa sanoa miksi, se ei tunnu kotoisalta. Vaatteissa valkoinen väri luo eleganssia ja hillittyä tyylikkyyttä. Cloud Dancer, höttöinen valkea pilvi luo minulle mielikuvaa jostain pehmeästä ja ylellisestä langasta - esimerkiksi Ruukin Kehräämön 100% Suri Alpakkalanka värissä luonnonvalkoinen. Siitä voisi virkata vaikka pehmeän pipon.

Kuva: Ruukin Kehräämö

Kun valkoista väriä ajattelee, niin eihän se oikeastaan ole edes väri - se on enemmänkin tyhjä paperi tai tausta värejä varten. Toisaalta valkoinen on muutakin kuin pelkkä väri, se symboloi montaa asiaa - puhtautta, viattomuutta, hyvyyttä, antautumista ja rauhaa. Ehkä valkoinen on sittenkin todella hyvä valinta vuoden 2026 väriksi?

Rauhaisaa vuotta 2026!

Tässä linkit aiempiin vuoden väri-juttuihin:

2025

2024

2023

2022

Lähteet:
Tikkurila

Pantone

Coloria

Pakomatka maailman ääriin

Täytin hiljattain tasavuosia ja päätin jo hyvissä ajoin, että lähden juhlia pakoon. Tiedän kyllä, että ikääntymistä ei voi paeta, vaikka kuinka kauas lähtisi - eikä ole tarviskaan. Olen aina ollut tyytyväinen ikääni. Tai, no 18-vuotissynttäreitä sain odottaa liian pitkään, loppuvuonna kun olen syntynyt. Tänä syksynä se ikäkriisi sitten iski - tuntui, että peilistä katsoi joku vieras ihminen, harmaatukkainen ja ryppyinen. Mutta tunne tuli ja meni - uusi numero ei sitten lopulta tuntunutkaan miltään ja se peilin tyyppikin alkaa pikkuhiljaa tuntua tutulta 👵🏻.

”Vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä; hengästyt hieman, mutta näkymä on paljon parempi!”

 - Ingrid Bergman

Halusin tehdä syntymäpäivänäni jotain erityistä. Kun jalka nousee vielä, on hyvä hetki toteuttaa unelmia, tehdä ja nähdä jotain mistä on pidemmän aikaa haaveillut. Kun mietimme mieheni kanssa unelmien matkakohteita, minulle tuli ensimmäisenä mieleen valaat. Olin 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran Etelä-Afrikassa ja pysähdyimme eräällä retkellä kallioiseen lahdenpoukamaan ja oppaamme kertoi miten valaat tulevat syksyllä lähelle rantaa. Ajatus isoista valaista pienessä poukamassa teki vaikutuksen ja näkymä on ollut haaveissani siitä asti. 

Mieheni haave oli nähdä Viktorian putoukset - sinne minäkin haluaisin päästä, mutta olin ajatellut sen olevan ”maailman äärissä”. Viktorian putoukset sijaitsee Afrikassa Sambesi-joessa Sambian ja Zimbabwen rajalla. Pari vuotta sitten Krugerin luonnonpuistossa meitä puraisi safarikärpänen, joten kun reissuun Viktorian putouksille pystyisi helposti yhdistämään myös safarin Botswanassa - matkan toinen osuus alkoi olla sillä selvä. Afrikka täältä tullaan!

Lähtö valassafarille oli klo 4.30 aamulla. Perillä Hermanuksessa meitä odotti upea auringonnousu.

”Se, joka elää, näkee paljon. Se, joka matkustaa, näkee enemmän”

 - Arabialainen sananlasku

Hermanus, joka sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Kapkaupungista, on yksi maailman parhaista paikoista nähdä valaita. Valaat vaeltavat kesä-joulukuussa Etelämantereen kylmistä vesistä Etelä-Afrikan rannikon lämpimiin vesiin parittelemaan ja synnyttämään poikasia. Paras aika bongata valaat on elo-lokakuu. Tänä vuonna syntymäpäiväni aikaan marraskuussa pääosa valaista oli valitettavasti jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Valassafarilla emme valaita nähneet, mutta useita leikkisiä delfiineitä pyöri veneen ympärillä kuin kiusoitellen ja kutsuen mukaan leikkiin.

Olimme lähteneet liikkeelle aikaisin aamulla ja safarin jälkeen menimme aamiaiselle Hermanuksen keskustaan. Vaikka tiesin jo etukäteen, että valaiden bongaaminen marraskuussa oli todella epävarmaa, olo oli kuitenkin pettynyt. Kohta alkoi ravintolan edestä rantapenkereeltä kuulua taputusta ja siellä se oli… valas. Se pyöri ja heilutti pyrstöä, puhalsi vettä, meni välillä uppeluksiin ja tuli taas esiintymään rantaan kokoontuneelle ihmisjoukolle. Minä olin niiiin innoissani! Räpsin kuvia ja tuijotin samalla herkeämättä valasta. Kun myöhemmin tarkistin ottamani kuvat, ne olivat kaikki tätä yhtä lukuun ottamatta otettu pilvistä. Tuo tumma läikkä tuossa kuvan yläreunassa on valas 🐳❤️.

”Matkailu tekee vaatimattomaksi. Huomaat, kuinka pikkuinen ala tästä maailmasta onkaan varattu juuri sinulle.”

- Gustave Flaubert

Viktorian putoukset on maailman ainoa vesiputous, joka on sekä yli kilometrin levyinen että yli sata metriä korkea. Putouksia pääsee ihailemaan sekä Sambian että Zimbabwen puolelta. Olimme reissussa sesonkiajan ulkopuolella ja sadekausi oli juuri alkanut. Valitsimme matkakohteeksi Zimbabwen, sillä tähän aikaan vettä on putouksilla vähän ja Sambian puoli voi olla hyvinkin kuiva. Saimme huomata, että vähän vettä on suhteellinen käsite… putouksen yllä leijui vesisumu, joka näkyi kauas ja vuolaimmissa kohdissa sumu kietoutui kosteana ympärille ja peitti näkyvyyttä. Putousten upeutta on vaikea saada vangittua kuviin - luonnon voima ja kauneus on uskomaton. Putouksia katsellessani olo oli samaan aikaan hämmästynyt, ihastunut ja kiitollinen. 

Zimbabwen puolella vesi virtasi vuolaana.

Näkymä Sambian puolelle.

Devil’s pool on veden muovaama allas, johon uhkarohkeimmat pääsevät kylpemään Sambian puolelta.

”Ota mukaasi ainoastaan muistoja, ja jätä taaksesi pelkkiä jalanjälkiä.”

- Intiaanipäällikkö Seattle

Putouksilla voi vierailla omatoimisesti tai opastetulla retkellä, me valitsimme jälkimmäisen. Retkelle ei osallistunut meidän lisäksemme muita, joten kuljimme putouksilla omaan tahtiimme oppaan kertoessa tarinoita niin putouksista kuin muustakin meitä kiinnostavasta. Polku puikkelehtii sademetsässä ja poikkeaa näköalapaikoille, joista avautuu aina hiukan erilainen näkymä putouksille. Polun loppupäässä aukeaa näköala kohti vuonna 1905 rakennettua siltaa, jota pitkin edelleen kulkee niin junat kuin autotkin - nyt tosin yksi kerrallaan, jotta silta kestää.

Skotlantilainen tutkimusmatkailija David Livingstone oli ensimmäinen eurooppalainen Viktorian putouksilla saapuessaan sinne vuonna 1855. Hän nimesi putoukset kuningatar Viktorian mukaan. Paikalliset asukkaat kutsuvat putouksia nimellä Mosi-oa-Tunya (savu, joka jylisee). Livingstone oli pappi ja lähetyssaarnaaja, mutta suurimman työn hän teki tutkien Afrikkaa. Matkoillaan Livingstone vakuuttui siitä, että orjuus voitaisiin poistaa kehittämällä eurooppalaisten ja afrikkalaisten välistä kauppaa. Oppaamme kertoi, että Livingstone on edelleen arvostettu Zimbabwessa hänen orjuuden vastaisesta työstään ja hänen patsaansa seisoo kunniapaikalla katsellen kohti putouksia.

Meille Livingstone on varmaankin tutuin lausahduksesta; ”Doctor Livingstone, I presume.” Lausahduksen esitti toinen tutkimusmatkailija, Henry Stanley, löydettyään Livingstonen vuonna 1871, kun hänet oli lähetetty etsimään Livingstonea, joka oli ollut vuosia reissussa etsimässä Niilin lähdettä. 

Tohtori Livingstone katselee kohti putouksia.

”Ei ole vieraita maita. Vain matkustaja on ulkomaalainen”

- Robert Louis Stevenson 

Teimme Victoria Fallsista päiväsafarin Choben kansallispuistoon Botswanaan. Ohjelmassa oli aamupäivällä veneretki Chobe-joelle ja iltapäivällä kansallispuistoon tutustumista jeepillä. Botswanassa asuu maailman eniten norsuja, noin 130 000 ja niistä noin 50 000 Chobessa. ”Tänään nähdään paljon norsuja”, ajattelin. Kuivana aikana norsut tulevat Chobe-joelle juomaan ja silloin niitä saattaa nähdä yhdellä kertaa satoja, mutta sateet olivat alkaneet pari viikkoa aiemmin ja norsut olivat siirtyneet kauemmas metsiin. Semmoista se eläimien kanssa on - ne kulkevat vapaasti minne tykkäävät. Joki on jo itsessään kaunis ja siellä oli sadekauden alettuakin paljon elämää - virtahepoja leikki siellä täällä joessa ja krokotiilejä makoili rantatörmillä. Lounaan jälkeen kiipesimme safariautoon ja jatkoimme kansallispuistoon tutustumista maitse. Hirmuisesti emme tällä kertaa eläimiä nähneet - erilaisia lintuja oli paljon ja leijonia - päikkäreillä puiden varjossa.

”Kunnes leijona oppii kirjoittamaan, jokainen tarina ylistää metsästäjää.”

 - Afrikkalainen sanonta

Victoria Fallsin kylä on pieni - vain muutama kauppa, hotelleja on tietysti paljon. Kylän ympärillä on paljon nähtävää - luonnonpuistot niin Zimbabwen kuin Sambiankin puolella tarjoavat luontoelämyksiä. Eläimiä näimme safarien lisäksi illallisristeilyllä Sambesi-joella. Itse asiassa eläimiin saattoi törmätä missä tahansa - villisiat ja paviaanit tepastelivat kylänraitilla kuin isännät konsanaan. Auringon laskettua kävelyretket sai unohtaa, sillä vastaan voi tulla norsu tai joku hurjempikin elukka. 

Tällä reissulla ylivoimaisesti eniten näimme virtahepoja. Päivisin ne makoilivat vedessä, välillä vain vedestä pilkottavat korvat paljastivat virtahevon olevan lähistöllä. Vaikka virtahevot viettävät päivät vedessä, ne eivät osaa uida. Ne kävelevät tai pomppivat joen pohjalla. Iltaisin ne nousevat ylös vedestä ja lähtevät etsimään syötävää. Leppoisan pullea vaikutelma voi hämätä - virtahepo on yksi Afrikan vaarallisimmista elämistä. Se liikkuu maalla jopa 30 km/h ja on hyvin agressiivinen, jos kokee reviirinsä uhatuksi. 

 

”Määränpää ei ole milloinkaan paikka, vaan uusi tapa nähdä asioita.”

- Henry Miller

Majoituimme Zimbabwessa pieneen siirtomaatyyliseen hotelliin, jossa muut asukkaat tuntuivat vaihtuvan melko tiuhaan - monet viipyivät vain yhden yön, me olimme siellä melkein viikon. Henkilökunta kävi tutuksi ja meistä pidettiin hyvää huolta. Muutoinkin tapaamamme ihmiset olivat tosi ystävällisiä. Toki katukaupustelijat näkivät meidät lähinnä kävelevinä rahapusseina, mutta se nyt kuuluu asiaan. Paikallisten elämänasenne tuntui jotenkin mukavan verkkaiselta. Kenelläkään ei ollut niin kiire, ettei kohdatessa olisi vaihdettu ensin kuulumisia puolin ja toisin. Afrikassa onkin monia sanontoja kiireestä, kuten; ”Ole kärsivällinen, munakin kävelee aikanaan.” tai ”Ainainen kiire ei estä kuolemaa, eikä hitaasti eteneminen estä elämää.” Kiireettömyys näkyi kaikessa, ihmiset kävelivätkin rauhallisesti ja pehmeän keinuvasti. Oppisinpa minäkin edes hitusen tuota elämänasennetta!

”Kukaan ei ymmärrä matkustamisen ihanuutta ennen kuin palaa kotiin ja painaa päänsä vanhaan tuttuun tyynyyn.”  

- Lin Yutang

Iloista joulunaikaa!

Kaunista kotiin - pienet pellavaiset kateliinat

 Tänä vuonna joulu pääsi yllättämään minut niin kuin ensilumi autoilijan… Pidin pitkän loman marraskuussa - reilu kaksi viikkoa. Loma oli rentouttava ja kaikin puolin ihana, mutta jotenkin pimeä ja sateinen syksy väsytti uudestaan - tuntuu, että kaikki energia on mennyt arjen rutiineihin ja valmistautuminen jouluun on ihan alkutekijöissään. 

Mutta ei hätää - jouluun on vielä melkein kaksi viikkoa aikaa, joten tässä ehtii vielä vaikka mitä! Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja hommiin. Ja ihan ensiksi lupaan itselleni saman kuin viime jouluna - annan itselleni joululahjaksi stressittömän joulun. Jouluvalmistelut teen ajatuksella - vähempikin riittää, pääasia on yhdessäolo perheen kanssa.

Joulupuuhat aloitin testaamalla joulukattausta - tykkään vihreästä, joten ajattelin tehdä jouluna jälkiruuan vihreisiin Kastehelmi-kulhoihin. Kulhojen alle virkkasin pienet simppelit kateliinat. Virkkasin ne Lappajärven Värjäämön 16/2 Aivina-pellavalangasta, väri on nro 26, sammaleenvihreä. Aivina on 100% pellavaa. Lanka on todella kaunista - karhea ohut lanka, jossa on upea syvän vihreä värisävy ja pieni kiilto - juuri sellaista, kuin pellava kauneimmillaan on.  Materiaali tulee Italiasta ja lanka värjätään ja kerrataan Suomessa. 

Ohje

Virkkuukoukku nro 2,5

1. krs: Virkkaa ihmesilmukkaan 16 pylvästä. Korvaa kerroksen ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla ja sulje kerros piilosilmukalla kolmanteen ketjusilmukkaan (myös seuraavilla kerroksilla). Jatka virkkaamalla pylväitä kerrokset 2-7.

2. krs: lisäys joka silmukkaan (32 s)

3. krs: lisäys joka toiseen silmukkaan (48 s)

4. krs: lisäys joka kolmanteen silmukkaan (64

5. krs: lisäys joka neljänteen silmukkaan (80 s)

6. krs: lisäys joka viidenteen silmukkaan (96 s)

7. krs: lisäys joka kuudenteen silmukkaan (112 s)

8. krs: virkkaa 4 ketjusilmukkaa, hyppää kolmen silmukan yli ja tee piilosilmukka seuraavaan silmukkaan, jatka näin kerros loppuun.

9. krs: virkkaa 7 kiinteää silmukkaa jokaiseen ketjusilmukkaketjuun. Päättele lanka. Silitä liina höyrysilitysraudalla. 

Valmiin kateliinan halkaisija on noin 14 cm.

Kauniin ja laadukkaan langan kanssa sopii mielestäni parhaiten yksinkertainen malli, lanka on pääosassa ja saa loistaa. Kateliina on helppo virkata eli tämä ohje sopii myös aloittelijalle. 

Kuvissa näkyvien huovutettujen sydänten ohje löytyy täältä.

Leppoisaa joulunodotusta❤️

Laukku pikku prinsessalle

Pikku prinsessan suuria suosikkeja ovat isot autot ja työkoneet, etenkin kaivurit ja nosturit. Lempikirjoissakin seikkailee isot autot. Nyt häntä on alkanut kiinnostaa myös söpöt tyttömäiset jutut kuten kaulakorut. Tein hänelle pastellinvärisistä puusydänhelmistä kaulakorun - sen hän laittaa kaulaansa heti kun tulee meille. Ajattelin, että pitäähän hänellä olla myös pieni käsilaukku. Kätköistäni löytyi hennon vaaleanpunaista punoskudetta riittävästi pieneen laukkuun.

Tarvikkeet

Pamela-punoskude, väri 89 hietaroosa

Virkkuukoukku nro 6

Parsinneula

Ohje

Laukun sivut:

Virkkaa 15 kjs.
Aloita toisesta silmukasta, virkkaa 14 ks, kjs.
Toista edellistä riviä kunnes korkeus on 11 cm.
Virkkaa 3 ks, 12 kjs, hy 8 s, virkkaa 3 ks, kjs.
Virkkaa 3 ks, virkkaa kjs-ketjun ympäri kiinteitä silmukoita niin monta kuin mahtuu (minulla 19), 3 ks.
Katkaise ja päättele lanka. 
Tee toinen samanlainen kappale.

Laukun pohja/pääty-kappale:

Virkkaa 6 kjs.

Aloita toisesta silmukasta, virkkaa 5 ks, kjs.

Virkkaa edellistä riviä, kunnes kappaleen mitta on sopiva pääty+pohjakappaleeksi.

Ompele pohja/pääty-kappale kiinni sivuihin.

Valmiin laukun mitat: 

korkeus 18 cm (sangan kanssa)

leveys 19 cm

syvyys 6 cm

Vaaleanpunaisin ajatuksin

Virkattu kukkalaukku

Olen ostanut jo pari vuotta sitten deniminsinistä kalalankaa tarkoituksenani tehdä siitä laukku. Langan sininen sävy on tosi kaunis. Olen useamman kerran aloittanut, mutta valmista ei ole tullut - purkuhommia vaan. Nyt huomasin, että Suomen Langan kalalankoja saa 500 gramman rullien lisäksi myös 100 gramman kokoisina. 

Innostuin tilaamaan muutaman söpön värisävyn - hennon vaaleansinisen sumun, heleän vihreän avocadon ja ihanan maanläheisen saven. Erityisesti tuo poltetun oranssin sävy on ihana! Pellavanbeige on ollut suosikkini jo kauan - sitä sävyä olen käyttänyt mm. Kieppari-kierrenarussa - joten sitä tilasin ison rullan. Suunnitelmissani on tehdä näistä myös vähän isompi laukku.

Kalalanka on vahvaa, kestävää ja tiukkakierteistä 100% puuvillalankaa. Suomen Langan kalalangoilla on myös avainlippu. Tarkoituksenani oli tehdä pieni laukku, mutta kuitenkin niin suuri, että sinne mahtuu muiden tärkeiden tavaroiden kuten puhelimen, pikkulompakon ja huulipunan lisäksi vesipullo. Ja iloisen värisistä langoista saisi nyt tulla iloinen laukku! 

 Tarvikkeet

Suomen Langan 18 säikeistä kalalankaa - värisävyt 30 pellavanbeige, 75 deniminsininen, 43 savi, 69 avocado ja 41 sumu

20-25 cm vetoketju

Huopakovikekangasta tai vastaavaa

2 kpl avattavia o-renkaita, halkaisija n. 2,7 cm

valmis laukkuhihna tai nahkahihnaa, 2 ruuviniittiä ja 2 karabiinilukkoa
virkkuukoukku nro 3

Ohje

käytettävät silmukat

kjs - ketjusilmukka

ks - kiinteä silmukka

p - pylväs

pp - pitkä pylväs (2 langankiertoa)

pa - piilosilmukka

ks+p - virkkaa samaan silmukkaan kiinteä silmukka ja pylväs

Virkkaa ihmesilmukkaan 12 pylvästä pohjavärillä (pellavanbeige) - korvaa ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla, sulje kerros piilosilmukalla.

Vaihda kukkaväri.

Virkkaa joka silmukkaan kaksi pylvästä (korvaa ensimmäinen pylväs kahdella ketjusilmukalla). Sulje kerros piilosilmukalla.

Virkkaa kjs. Aloita seuraavasta silmukasta ja tee ensimmäinen terälehti *ks+p, pp+pp, pp+pp, pp+pp, p+ks*, tee seuraavaan silmukkaan ps, Virkkaa vielä kolme terälehteä ja tee ps ketjusilmukkaan. Vaihda lanka pohjaväriin. 

*2 kjs (=p) seuraavaan silmukkaan (edellisen kerroksen ks), p, p, p, p+p+pp+kjs, pp+p+p, p, p, p, p, pp edellisen kerroksen piilosilmukan alla olevaan silmukkaan*, toista * *-väliä 3 kertaa. Sulje kerros piilosilmukalla ja päättele lanka.

Tee yhteensä 19 kukkaruutua.

Ompele ruudut yhteen. 

Virkkaa laukun yläreunaan 7 kerrosta kiinteillä silmukoilla. Jokaiseen palaan tulee 16 silmukkaa. Tee vielä yksi kerros piilosilmukoilla. Katkaise ja päättele lanka.

Ompele laukun pohjaan kovikekangas (esim. kaksinkertainen huopakovikekangas). Ompele vetoketju hivenen yläreunan alapuolelle - silloin se asettuu nätisti eikä pullota laukun päällä. Kiinnitä O-renkaat laukun reunoihin. Minulla oli 20 cm mittainen vetoketju, joka on laukkuun hivenen lyhyt. Taitoin päädyt ”sisään” ja pujotin o-renkaat kaksinkerroin käännettyjen reunojen läpi (kts. kuva alla). Näin laukusta tuli edestä katsottuna suora. Jos olet näppärä ompeluhommissa, niin tee laukkuun vielä vuori. Vuori tekee laukusta viimeistellyn.

Valmiin laukun mitat:

Pohja 23 x 8 cm

Korkeus 17 cm

Iloisen värikästä marraskuuta!